Tekee mieli sanoa kuin Susikairan Hra Bee, kun lääkäri tuli sisälle huoneeseen ja sanoi, että terve! Ja Bee mutisi peiton rakosesta jotain siihen tapaan, että enpä nyt menisi kehumaan...

Kaksoslikka on ollut kurkkukivussa ja kuumeessa sunnuntaista saakka, ja käytiin jo terveyskeskuksessa paitsi hakemassa sairaslomaa (Kaksoslikka on kesäkuulle saakka kursseilla), myös nielukokeessa. Ei löytynyt angiinaa eikä muutakaan pöpöä, saikkua loppuviikko.

Eilen tuli Tokaksvanhimmalta viesti, että he ovat Miniäkakkosen kanssa niin kipeitä, että voisinko lähteä viemään heitä päivystykseen. Kuume pysyttelee korkealla buranasta huolimatta ja olo alkaa neljäntenä kuumepäivänä olla aika kuitti. Siispä lähdettiin päivystykseen aluesairaalaan.

Kun mentiin päivystykseen, katsoin heti ovella, että ilmoittautumisluukulla on hoitaja, joka toi jonkin mielleyhtymän johonkin, mutta en saanut heti kiinni, mistä hoitajan muistan. Kun tuli Tokaksvanhimman ja Miniän vuoro ilmoittautua, tämä hoitaja ilmoitti molemmille, että he eivät ole tarpeeksi sairaita kelvatakseen päivystykseen, joten he saavat lähteä ja mennä tarvittaessa seuraavana päivänä terveyskeskukseen. Päivää ja näkemiin, paitsi että kesti ainakin puoli tuntia ennenkuin ilmoittautumisvuoro tuli ja nuoret saivat kuulla, että eivät kelpaa lääkärin vastaanotolle. Tunti matkoineen sairaana ei ollut ollenkaan mukava kokemus.

Illalla muistin, mistä se hoitaja oli tuttu. Muutama vuosi sitten annoin lääkäriboikotilleni periksi ja menin päivystykseen. Olin yskinyt astmakeuhkoni ruvelle, ja yskä oli niin kovaa, että makasin vessan lattialla, yskin pönttöön ja veripisaroita pirskahteli pitkin pöntön reunuksia. Ja koska olo oli hieman heikohko, menin päivystykseen. Ja tämä sama matruuna oli luukulla. Hoitaja ilmoitti, että mun on aivan turha tulla sinne yskimään, ei pelkkä yskä riitä akuuttisairaudeksi, joten voin mennä kotiin saman tien. Ja jos jään jonottamaan, niin siitä vaan, mutta "oikeat" potilaat pääsee mun ohi. Lähdin kotiin, koska olin liian sairas tapellakseni. Seuraavana päivänä sain ajan yksityislääkärille, joka totesi, että mulla on kuumeeton keuhkokuume.

Ja tänään Miniä pyytää, että voinko viedä hänet ensin työterveyslääkärille ja Tokaksvanhimman vähän myöhemmin terveyskeskukseen. Miniä sai sairaslomansa, ja jatkettiin kirkonkylän terveyskeskukseen pojan kanssa. Siellä todettiin, että pojan sydän lyö aika turhan lujaa, ja sydänfilmissä näkyi jotain häiriöitä. Meidät passitettiin takaisin sairaalanmäelle päivystykseen. Miniä lähti mukaan kuumeisena, koska halusi olla Tokaksvanhimman kanssa, vähän nimittäin säikäytti tieto, että sydänfilmi ei ole normaali.

(mulla on vähän neuroosi näistä sydänsairauksista etenkin Tokaksvanhimman kanssa. Mun veli on kuollut sydänvikaan, ja Tokaksvanhin on syntynyt reikä sydämessä, joten aina vähän tällaiset asiat saa säikähtämään)

Ja kuinka ollakaan, lasiluukun takana istuu meidän arvoisa diagnoosien tekijä-matruuna. Kun Tokaksvanhimman vuoro tuli ilmoittautua, hän antoi melkoista palautetta hoitajalle, joka yritti kyllä mutista jotain selityksiä, mutta niitä ei kuunneltu. Ilmeisesti rouva muisti, että oli ajanut Tokaksvanhimman eilen pois, ja ehkä hän hieman säikähti, kun tajusi, että pojan sydän oireilee. Nyt ei ajettu pois, pyydettiin käytävään odottamaan vuoroa.

Hetken istuin käytävällä hiljaa, sitten alkoi sisu nousta ja viha kiehua. Kysyin Tokaksvanhimmalta, että onko hänellä sitä vastaan, että laitan aulassa olevaan palautelaatikkoon pikku palautteen. Anna mennä, sanoi poika.

Matruunan poskilla oli jostain syystä tulipunaiset läiskät, kun menin pyytämään kynää ja paperia. Hän antoi mulle aanelos-arkin ja kysyi, riittääkö tämä. No ehkä riittää, vastasin, otin kynän ja aloin kirjoittaa. Tehän miut tiedätte. Tekstiä tuli. En kuitenkaan kirjoittanut perse kertaakaan.

Kerroin, miten poikaa kohdeltiin edellisenä päivänä, minkä vuoksi jouduimme tulemaan uudelleen, ja kun vauhtiin pääsin, kerroin myös oman vuosien takaisen kokemukseni samasta naisesta. Loppuun kirjoitin: Toivon, että kyseinen hoitaja tunnistaa itsensä tästä. Ja toivon, että hän jättää tästä lähtien diagnoosin teon ja potilaan kunnon arvioinnin lääkäreille. Kiitos etukäteen!

Hah!

Vaikka Tokaksvanhimman tutkinut lääkäri puhui suomea suunnilleen yhtä hyvin kuin Tokaksvanhin venäjää, tutkimukset tehtiin tarkkaan. Ei näkynyt eikä kuulunut onneksi enää sydämessä mitään ylimääräistä, ja lääkäri arveli häiriön johtuneen kuumeesta. Myös veriarvot oli normaalit, joten päästiin lähtemään.

Toivottavasti Matruuna luki palautteen tarkkaan. Ja mielellään mahdollisimman moni muukin.

(nyt on yksi potentiaalinen asunnonostaja käynyt privaattiesittelyssä, aikoo tulla uudelleen perheen kanssa, ja koko iltapäivän on välittäjältä tullut tarkentavia kysymyksiä. Eli nyt peukuttakaa, jospa asunto löytäisi ostajansa...)