Joskus eteen tulee NIIN kaunis esine, että ei voi mitenkään vastustaa kiusausta, vaan on jotenkin selitettävä rahapulaiselle (?) itselleen, että tarvitsen tuota ihan välttämättä.
Sellainen tuli vastaan. Kuka tätä voisi vastustaa, ei kukaan. Se jää nyt joulun ajaksi tänne kotikotiin, ja joulun jälkeen se etsii sopivan paikan mökkikodista.
Katsokaa nyt hänen ilmettään. Miten sydämeenkäypä muttusuu.
Mitähän hänellä oikein mielessä liikkuu..
Ai että tulin iloiseksi, kun te taas joukoittain älysitten kehua tuota edellisen postauksen tilkkutyötä. Näillä kehuilla sitä elää taas pitkään, ja sormet alkaa syhytä, että mitähän sitten taas tekisi, että kehuttaisiin
Miehän en ole koskaan ollut mikään askartelija, mutta tässä yhtenä päivänä löysin pienen sisäisen askartelijani yhden ovikranssin verran. Vanhaan kranssipohjaan suihsuih hopeamaalia, vähän viimevuodesta jäänyttä ruutunauhaa ympärille, rusettia, pari kangassydäntä ja voilá, vuoden askartelukiintiö tuli täyteen.
Hiano tuli.
P.S. Tilasin enkelin kirjakerhosta. Täältä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.