Voi hyvänen aika, mitä postipoika on kantanut mulle kahtena peräkkäisenä päivänä. Täähän on oikea joulun ihme!

Ensinnäkin, olin ilmottautunut Leenuliinin enkelikorttihaasteeseen, ja eilen sain omalta enkeliystävältäni kortin. Juuri tällaiselta pitää Oikean, Aidon, Alkuperäisen Enkelin näyttää:


Salama teki tepposet kortin kiiltävään pintaan, mutta kuvasta näkee kuitenkin, että tuo on oikea taivaan enkeli. Ja kaikkein hauskinta, lähettäjänä oli yksi mun suosikkiblogiystävistäni, Mimosa! Voi kiitos, kortti pääsi piirongin päälle kynttelikön eteen kunniapaikalle veisaamaan gloriaa.

Sitten tänään tulin kaupasta, ja näin että postilaatikossa oli niin iso paketti, että laatikon kansi oli jäänyt raolleen. Onneksi ei ollut käräjähaaste tai muuta, mitä näinä aikoina pelkään laatikosta löytyvän. Eipä ollut lähimainkaan! Meidän Viivi oli saanut joulupaketin, lähettäjänä Vinski! En ehtinyt ottaa edes takkia päältä, kun avasin Viivin avustuksella paketin.

Siellä oli ihana pussukka:



Viivi haisteli ja kummasteli pussista kuuluvaa vinkunaa. Avattaisko jo, mamma!

Hmmm.... mielenkiintoista!



Jos mie paiskaan tassua, niin joko sitten avattaisiin pussukka?



Voi vitsit, mitä sieltä löytyi:



Eikä noita ihania rouskukeksejä edes jemmattu minnekään, ne silputtiin matolle, ja kaikki muruset syötiin tarkkaan:



Ja entäs tämä:



Viivin oma, vinkuva joulupossu sai neidin vetämään parit la Cumparsitat olkkarin lattialla. Anna mulle jo, mun vuoro vinguttaa!!



Ja kahta asiaa en vaihda! Noita herkkupaloja ja joulupossuani!



Voi KIITOS, Vinski, sie kyllä alat olla ihan järkityyppi! Osasitpa ostaa juuri oikeat lahjat! Ja mie vaan pelkkää korttia odottelin. Voi vitsit! Mamma jemmasi ne loput herkut jonnekin, se sanoi, että huomenna saan taas lisää. Mutta tuota possua mie voisin vingutella vaikkapa ensi yönä, jos mulle tulee tylsää kun kaikki vaan nukkuu. Juu, sen mie taidan tehdäkin!