Ihan ensin, ennenkuin unohdan: tässä kaksi tunnustusta, jotka olen saanut:

Harakalta tällainen kiva:

Olen niin huono näitä eteenpäin jakelemaan, että sovitaanko, että tähän kommentoineet saavat tunnustuksen mukaansa, jollei tätä ole ennestään.

Sitten Eija antoi tämän omatekoisen, ihanan huovutuskuvan kiitokseksi blogivierailleen. Tämä on minusta ihana, persoonallinen ja itsetehty:

Tätä ei jaeta eteenpäin, tämä pidetään itsekkäästi ihan itse

 

                                    ------------------------------------------------------

 

Joskus olen maininnut, että en pidä maalis-huhtikuusta. Siispä en pidä myöskään kovin paljoa pääsiäisestä, joka osuu useinmiten juuri tämän kuran, rännän ja paskan keskelle. Tänä vuonna en viitsinyt edes kovin paljoa panostaa pääsiäiskoristeluihin. Yksi pääsiäiskukka ja koriin kylvetty ohra ja pellavaliina keittiön pöydällä  sai riittää.

Sen sijaan panostin SYÖMISEEN. Söin mm kaksi pussillista ruohomunia ja melkein yksin ison pashan Pitkäperjantaina meillä syötiin brunssityyliin pöytään ladottuja herkkuja pikkuisista (omatekoisista) pizzoista, tonnikalasalaatista, patongista, nakeista, lihapullista, perunasalaatista suklaakääretorttuun. Pääsiäispäivänä syötiin kananmunilla täytettyä mureketta (kiitos, Mamalle ohjeesta!), kermaperunoita ja sitä pashaa, josta tuli syntisen hyvää! Ja maanantaina laitoin savulohen kyytipojaksi kastikkeen, vihersalaatin ja pariisinperunoita. Ja söin loput pashasta

Mökillä kävin maanantaina. Olin käynyt siellä viikkoa aiemmin toteamassa, että paskakaivon tyhjennyksestä huolimatta lattiakaivon vesi pyrki taas lattialle, eikä  viemäri vetänyt Jotenkin edelleen mulla on aavistus, että se vetää jäähän, nyt nopean ilman lämpenemisen vuoksi. Mutta pääsiäisen aikaan se oli auennut itsekseen. Ensi talveksi on keksittävä jotain tuon estämiseksi.

Sain Kaksosjätkän pääsiäistä edeltävällä viikolla avukseni, ja kammettiin lattialle kokoamani Viktoria-kaappi  (linkin alempi kuva vaniljan värisenä) pystyasentoon, ja Kaksosjätkä auttoi laittamaan yhden hyllyn seinään. Vielä kun saisi kaapin ovet paikoilleen, ja jostain rahdattua pöytälevyn ostamieni pukkijalkojen päälle, voisin pitää ensimmäiset MÖKKIBILEET! Kaverit odottaa kieli pitkällä.

Tänä aamuna herätessäni jouduin toteamaan, että vanha tuttavani asentohuimaus on palannut. Meni todella kauan, että uskalsin nousta pystyasentoon, huimaus oli tällä kertaa tosi raflaavaa. Ja tekee älyttömän huonon olon . Täytyy kokeilla asentohoitoa, kunhan joku tulee avukseni. Asentohoidossa sisäkorvan sakka laitetaan liikkeelle, mutta se tietää kovaa huimauskohtausta, ja tarvitsen jonkun vahtimaan, etten putoa tai kaadu. Paskavaiva, vaikkakin vaaraton.

Piti laittaa tähän kuva Kaksoslikan uudesta hupparista, jonka kudoin valmiiksi, mutta kamera otti niin sössöjä ja huonoja kuvia, että luovutin. Laitan myöhemmin, jos kamerani ja mie pääsemme yhteisymmärrykseen kuvien laadusta.