Mukavan rentouttava viikonloppu takana.
Sisko tuli Helsingistä sienestämään ja mökkeilemään. Lauantaina käytiin ensin toiveikkaina metsässä; olin käynyt etsimässä suppilovahverot valmiiksi, jättänyt ne pikkuruiset sienet kasvamaan, ja lähdettiin hakemaan ne pois. Täällä on aika kehnosti suppiksia tänä vuonna, kaikki vanhat, varmat sienipaikkani ovat pelkkää sammalta täynnä.
Löydettiin sienet, ja todettiin, että ne olivat kuivuuden vuoksi edelleen yhtä pieniä ja kuivuneita. Sen verran löydettiin, että sain keittää sienikeiton mökillä, ja pieni satsi lähti sentään siskon mukaan. Saa niistä pari sienipiirakkaa.
Viivi oli metsässä ja mökillä mukana. Pakkasin sen vauvan kassiin salaa, siltä varalta että se alkaa mökillä yötä myöten sitä etsiä, mutta sehän kirmasi ensin metsässä muistamatta olevansa äiti, ja mökilläkään se ei osoittanut muistavansa koko kenkää. Siispä annoin olla.
Kotona se vielä suojeli lastaan:
Asetteli lapsen vatsansa alle ja sitten kellahti imettämään
Onneksi se unohti mökillä koko asian. Niin, ja mie unohdin kengän tänään mökille. Vähän se haeskeli sitä, mutta ei nostanut kovaa meteliä. Eikä toistaiseksi ole keksinyt mitään korvikettakaan vauvalleen. Toivotaan ettei keksikään.
Siskon kanssa saunottiin (tietenkin) ja mässäiltiin britankakulla, sienikeitolla, juustoilla, viinillä, oluella, siiderillä... niin ja tietenkin konjakilla. Ja yöllä saatiin sellainen naurukohtaus, että makasin selälläni tuvan penkillä ja luulin kuolevani. Pienestä meillä oli hauskaa. (ja sisko purskautti siiderit suustaan mun radion päälle, saa nähdä vieläkö se soi)
Konjakin lisäksi sain muutakin tuliaista. Neljä ihanaa kahvikuppia, jotka tunnistin Indiskan kupeiksi. Rakastan Indiskan astioita!
Ja oikean kirpparilöydön: meilläkin oli tämä kirja lapsena, mutta se on tainnut mennä lukemisesta säleiksi, kovassa käytössä se aikanaan oli. Ihana selata vanhaa kuvakirjaa, jota aikanaan lapsena on lukenut tuhat kertaa kannesta kanteen.
Tänään yllättäen alkoi sataa. Sisko veti sikeitä päiväunia (nukuttuaan ensin pitkät yöunet, mökin unitaika siis tehoaa edelleen), ja mie kävin sillä välin Viivin kanssa lenkillä ja siivosin mökin pihasta grillin, lapiot, haravat, kottikärryt jne autotalliin ensi kesää odottamaan. Metsään ei tänään päästykään. Mutta muuten oli oikein rattoisa päivä.
Loppuun kuva Rasmuksen emännän tuomasta mökkituliaisesta, jonka olen unohtanut esitellä. Eikö ole ihanat saappaat. Ja oikeasti näillä on tosi hyvä kävellä metsässä vaikka pidempikin matka. Testattu on.
Edit: Viivin valeraskaudesta vielä sen verran, että mun ystävä, joka on monipuolisesti koiraharrastaja, kasvattaja, tuomari jne, sanoi, että koska tämä oli Viivin ensimmäinen valeraskaus, kannattaa vain tarkkailla, ettei juoksun oireet ala, mutta jos homma rauhoittuu, voi odotella, tuleeko näitä oireita seuraavan (oikean) juoksun jälkeen uudelleen, ja sitten eläinlääkärin puheille. Jos "valejuoksu" alkaa nyt, voi kyseessä olla kohtutulehdus, ja tulehduksen oireita pitää tarkkailla muutenkin. Siispä odottelen nyt rauhassa ja katson, tuleeko tästä jälkiseuraamuksia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.