Joulu meni -pitääkö sanoa että perinteisesti. Oli kaikki elementit kohdillaan, perinneruoat (sanokaa muut mitä sanotte, mutta laatikot ja kinkku maistuu hyvälle vuodesta toiseen), leivonnaiset, suklaa, hautausmaakäynti, joulusauna... nyt on aika auvoisa olo, ja paluu normaaliin rytmiin tuntuu ihan mukavalta. Yritin tänä aamuna jo heräilläkin hieman aikaisemmin, mikä tarkoitti kahdeksan jälkeen. Minä joka yleensä en osaa nukkua aamulla pitkään, vetelin unia tuonne kymmeneen ja yhteentoista joulunpyhinä.

Joululahjasäkki oli tänä vuonna melkoisen laiha, mutta muutaman paketin jokainen sai, ja tuntuivat olevan tyytyväisiä. Miekin olen tyytyväinen, sain Kaksoslikalta toivomiani sukkia (melkein kaikissa vanhoissa on reikä pohjassa), Kaksosjätkältä kauniin enkelilyhdyn. Tokaksvanhin yllätti jälleen kerran tarkkanäköisyydellään, ja osti mulle maalaisromanttisen peilin. Siis nuori mies, jota ei pätkääkään kiinnosta tavarat (ja nuukakin on), osaa ostaa mulle juuri oikean näköisiä lahjoja. Esikoiselta sain enkelin, kuinkas muuten. Hän ostaa mulle joka vuosi enkelin, ja sehän sopii. Tänä vuonna tällainen:

2177872.jpg

Aika tomeran näköinen mummeli-enkeli.

Pikkusiskon kanssa on tullut traditioksi vaihtaa joululahjat, ja hänen paketistaan löysin ihanat itsekudotut pitsisukat. Sekä korutelineen, jota joskus suureen ääneen vihjaillen olin kaupassa siskolle ihaillut. Seuraavaksi on kai vihjailtava, että se ei näytä oikein miltään, kun mulla ei ole siihen riittävästi koruja, vink vink!

Mutta mitäs sanotte tästä siskon paketista myös löytyneestä jutusta. Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, millaiselta näyttää enkelit pieninä vauvoina? Mie näytän niin viisastutte. Tällaiselta:

2177880.jpg

Se pääsi hyvään kotiin kasvamaan isoksi enkeliksi.