Taas täytyy todeta, että on tämä blogimaailma aika jännä maailma. Ollaan ystäviä koneen välityksellä, ja silti opitaan tuntemaan toinen toisiamme, luodaan kuva blogiystävästä, ja jos tavataan oikeassa elämässä, hyvin usein se blogin välityksellä tullut kuva on ihan oikea. Näin kävi taas kerran, kun eilen tapasin käsitöitä hirmuisella vauhdilla suoltavan Annelin.

Esitin jokin aika sitten Annelille toiveen, että hän ideoisi Viivin fleksiin pussukan, joka pysyisi lenkin aikana takuuvarmasti kiinni fleksissä, ja jonne mahtuisi avaimet ja nenäliinat,ehkä kakkapussitkin, mulla kun usein lenkkivaatteissa ei ole taskuja. Ja ei mennyt kauaakaan, kun pussukka oli esittelyssä Annelin sivulla . Ja koska me Annelin kanssa asutaan samalla paikkakunnalla, sain kutsun tulla itse pussukan hakemaan.

Mietin pitkään, kehtaanko viedä mukanani langanloppuja, mulle on kertynyt puuvillalankojen jämiä, ja koska itse olen huono jämiä hyödyntämään, niitä oli kaapissa pieni pussillinen. Vein langat, ja kelpasivathan ne

Ja mun piti vain äkkiä piipahtaa, ja sitten jatkaa matkaa mökille . Annelille on annettu lisänimi moottorikäsi (vai -sormi?) ja mulle kai sopisi sitten moottoriturpa-nimike . Onneksi tuli puhetta siitä, mistä me ollaan alunperin kotoisin, ja sain kertoa olevani hidas ja harvasanainen hämäläinen. Se selitti varmaan paljon. Oikeasti jäi sellainen olo, että hupsista, saikos se Anneli suunvuoroa juurikaan

Ja kuulkaas, ne Annelin käsityöt, joita oli esillä kauniissa kodissa, ovat luonnossa vielä kauniimpia kuin kuvissa. Siis uskomattoman pohjaton ideakaivo on naisella, ja toteutus priimaa.

Viivi sai tuliaisiksi pussukkansa. Huomaatteko,tässä on  koiran kuono. Ja kiinnitys on niin napakka, että ei varmaan pääse tippumaan metsään. Se ei myöskään haittaa fleksin toimimista, siis täydellinen. Nyt siellä on avaimet ja kakkapussit aina mukana.

Viiviä kiinnosti kovasti pussukka, se piti tarkistaa ennen lenkille lähtöä.

Eikä tässä edes kaikki. Sain myös rannepussukan, jonka voi laittaa ranteeseen tarrakiinnityksellä. Pieni ripustuslenkkikin siinä on.

 

Ja kateelliset pyörivät nyt tuskissaan, nimittäin sain myös kirjanmerkin, johon tykästyin, kun Anneli esitteli näitä blogissaan. Laitoin sen heti töihin uuden kirjani väliin.

Vähän osui pääsiäiskuva, mutta kun värit passas niin hyvin kirjanmerkin kanssa.

Ja esitellään nyt samalla se kirjakin. Sorruin tilaamaan kirjakerhosta tämän kirjan. Aivan ihana opus.

Olisi pitänyt sanoa, että kurkataankos vielä ne sun tunikat, niistäkin mie niin tykkään . No oikeasti, tämän sanoin vitsinä. Ja Annelin onneksi oon muutamaa kokonumeroa isompi, muuten se mallinuken päällä ollut ihana tunika olisi saattanut kadota Hannin mukana

Ja mun piti nopeasti piipahtaa kahvilla (tilasin kahvin valmiiksi ennen kotoa lähtöäni ) ja sitten jatkaa matkaa mökille, jossa mulla on vaikka mitä puuhaa tekemättä. Hupsista vain, niin se aika riensi, ja kun lopulta sain itseni kammettua ulos, kello oli jo viisi, ja mökille lähtö jäi suunnitteluasteelle.

Ja kotona hoksasin, että älysinkö mie edes kiittää kaikista saamistani jutuista, kiitinkö edes kahvista. Voi minnuu höselöä. Mutta vielä ehtii: suurkiitos, Anneli!