Alkupostaus:

Kyllä taitaa olla niin, että mitä vanhemmaksi tulee (siis en mie mikään VANHA ole, mutta VANHEMPI kuin viime reissussa..) niin sen hitaammin palautuminen reissusta kestää. Mutta toisaalta pitkä lento on paskaa, aikaeron tasaaminen etenkin tänne suuntaan on paskaa, tämä astmainen olo on paskaa, ja se itse paska on edelleen vetelää   Mutta tärkein, eli kaksiviikkoinen Thaimaan matka sen sijaan oli erittäin onnistunut, joten nuo muut seikat tasaantuu varmaan viikonloppuun mennessä.

Paras asento tällä hetkellä on vielä istuma-asento, totesi töihin aamulla joutunut matkaseuralaiseni, oma sisko. Kuittaan asian. Ja aamulla, kun oli pakko lähteä kauppaan täydentämään ruokavarastoja, olin kiitollinen, että kaupassa oli niin isot ja tukevat kärryt, joihin nojata. Ja vessaankin ehdin kotiin, nippanappa.

En ollut ennen Thaimassa ollutkaan, siellä suunnalla tosin edesmenneen avioliittoni aikana Malesiassa, Singaporessa ja kaksi kuukautta Indonesian Sumatralla päiväntasaajan korkeudella, keskellä viidakkoa. Tuohon viimeiseen verrattuna Thaimaa tosiaan oli paratiisi. Mutta tietenkin siellä oli myös köyhyyttä, hökkeliasumuksia, tyttöjä tarjolla (varmaan poikiakin), hajuja, ja totesimme siskon kanssa, että puheet thaimaalaisten hymyilevästä ystävällisyydestä on suurta liioittelua. Ihania, ystävällisiä ihmisiä toki kohtasimme, avuliaita ja iloisia, mutta vähintään yhtä paljon kaupoissa, ravintoloissa niin tympeitä nuoria naisia, että Suomessakaan ei niin huonoa kohtelua juuri saa. Ja ei vika meissä ollut, hymyyn ei vain vastattu, meille tiuskittiin, ja kun seurasin tällaisia "asiakaspalvelijoita", totesin, että kaikki saivat tylyn kohtelun tietyiltä myyjiltä ja tarjoilijoilta. Ja tässä kohtaa on mainittava, että meidät heitettiin ulos yhdestä kaupasta Kerron asiasta tuonnempana tai toisessa postauksessa.

Olimme siis Phuketin saaren eteläosassa Kata Beachilla. Hotelli oli parin kilometrin päässä rannasta, sopivasti vuoriston alapuolella tsunamia silmälläpitäen. (tein jo alustavat suunnitelmat ja laskin, kannattaako kiivetä ylimpään kerrokseen vai yrittää vuorille. ) Hotelli oli rauhallinen, päättyvän kujan varrella, joten oltiin oikein tyytyväisiä. Näkymä parvekkeeltakaan ei ollut pöllömpi.

Eihän me juuri muuta hotellissa oltu kuin käytiin nukkumassa. Käytiin kahdessa naapurikylässä, Karon Beachilla muutaman kerran, ja Patongissa kerran. Karonista tykkäsin, Patongista en. Karonin hiekkaranta oli melkein parempi kuin oman kylän:

Reissun alkuvaiheessa tehtiin paikallisen matkatoimiston kautta retki Phi Phi-saarille. Kuljetukset bussilla satamaan ja takaisin hotellille + parin tunnin laivamatka + hotelliyöpyminen ja aamiainen oli euroissa noin 37€. Voitte tosin kuvitella hotellin ja aamiaisen tason, mutta sinnekään me ei menty luksustelemaan. (uusiosana). Phi Phi saarista kerron toisessa postauksessa.

Esikoinen ja Miniäyks tulivat viikkoa myöhemmin häämatkalleen Khao Lakiin. Sinne, saaren pohjoisosaan seikkailimme Phuket Townin kautta paikallisbussilla heitä moikkaamaan, ja yövyimme siellä yhden yön. Siitäkin tarkemmin toisen kerran.

Lisäksi ajoimme taksilla tarkastamaan vuorella olevan, maailman suurimman Buddha-patsaan, joka oli meidän hotellin suuntaan kääntänyt selkänsä. Jostain syystä en ottanut sieltä kuvia, täytyy odottaa siskon kuvalähetystä. Niin ja Phuket Townin isoilla markkinoilla kävimme, myynnissä oli kaikkea ruoasta käärmeisiin, skorpioneihin, hiiriin, vaatteisiin, kenkiin....

tosin se reissu jäi vähän kesken, kun alkoi kaatosade.

Ja sitten tietenkin halpaa ruokaa (thairuokaa en saanut alas kuin ensimmäisen viikon ajan, mikä oli yllätys..) aurinkoa, vähän sadetta ja rajuja ukkosilmoja, rannalla löhöilyä, meressä uimista, ostoksia, vaikkajosmitä. Ja monta kohdetta jäi katsomatta, joten eiköhän sinne pidä palata takaisin. Tosin aamulla laitoin siskolle viestin, että ei lähdetä enää ikinä minnekään. Sisko vastasi: no ei tod.

Mutta odotellaan viikko, ehkä mieli on sitten jo ihan toinen

Matkasta kirjoittelen kuvien kera enemmän myöhemmin, tämä nyt oli tällainen yhteenveto.

Ai niin, pieni yksityiskohta nyt, kun muistan kertoa. Räätäliliikkeitähän siellä on joka kulmalla. Ja liikkeiden ikkunoissa kuvia asiakkaista. Siellä oli Viktoria ja David Beckham erään räätäliliikkeen asiakkaina, jos kuvaan on uskominen Mutta Karonista löytyi myös liike, jossa asioi Tarja Halonen (iso kuva, jossa pressa puhuu nauraen puhelimeen) ja - hupsista - Kari Tapio