Kerran oharit tehnyt putkimies tuli kiltisti lupaamanaan päivänä tekemään tupaan putkiremppaa. Tarkoitus oli, että hän purkaa tiskipöydästä niin paljon kuin tarvitsee, jotta saa uudet putket paikalleen, ja kulkemaan seinän viertä; aiemmin ne nimittäin menivät kaapin läpi. Toiveeni oli, että jos mahdollista, tiskialtaat säilytetään, jotta pääsen laskemaan vettä tuvassa. Kunhan tuvan tuleva remppa etenee siihen vaiheeseen, että tiskipöytäkin uusitaan, niin se puretaan vasta sitten. Putkimieheni, tuo ihmeidentekijä onnistui hommassaan, eikä aikaa kulunut kuin nelisen tuntia.

Hanni ylpeänä esittelee: uusi paisuntasäiliöni:

Valitettavasti mulla ei ole kuvaa siitä tuvan nurkasta, jossa se vanha, kammottava, iso pömpeli oli.Se täytti koko nurkan, tuon saan rempassa kivasti piiloon. Ja kuten mm seinistä ja tapettien kunnosta näette, remppa on tarpeen . Mutta nyt pitäisi vesien pelata. Etenkin kun on uudet, fiksussa paikassa kulkevat putket, sekä uusi aktiivihiilisuodatin.

Ja kauhea sotku, jonka eilen vasta siivosin muualta, paitsi säiliön taakse en uskaltanut vielä mennä. Sähkäri ei ole vielä käynyt kytkemässä pumppua päälle, johdoissa on virta päällä, ja ne törröttävät vaarallisen näköisinä seinästä ulos.

Stansta, haluatko tulla putsaamaan tämän entisen säiliön taakse jääneen sotkun? Tätä ei ole varmaan päästy kunnolla siivoamaan 25 vuoteen.

Syksy tulee turhan kovaa vauhtia, mökin ikkunoiden kunnostus on alkutekijöissään. Ajattelin tosin siirtää sen hiomisvaiheen saunakamariin, jos sää ei salli enää tehdä sitä ulkona. Olen maalannut pokat tuvan pöydällä, ja kuivattanut monta päivää, jotta maali on varmaan kuivanut. Eilen sain hiottua tämän ikkunan toisen puolikkaan, tänään maalaan sen kertaalleen. Eilen myös sain laseja särkemättä laitettua valmiin pokan paikalleen. Tässä jos missä näkee työnsä tulokset.

Oonks mie joskus ennenkin sanonut tämän: ai että mie oon tyytyväinen tuon mökin väritykseen. Vaikka ihan itse kehunkin

Viime yö meni ketuille. Flunssan alkukin piti hereillä, mutta se ei ollut ainoa syy. Viivin kanssa iltalenkiltä palatessa löysin Ellin oksennuksia vessan ja olohuoneen lattialta. Ja eihän siinä ihmeellistä ole, jos kissa oksentaa, mutta oksennus oli kirkkaanpunaista Elli on kova käymään ruokavarkaissa, ja ainakin pöydälle jäänyt punajuurisalaatti katoaa sen suuhun, ja sitten se oksentaa. Mutta nyt ei ollut mitään punaisen väristä ruokaa edes missään, joten en tiedä, oliko se oikeasti verta, kuten epäilin. Ja Elli kyyhötti sairaan näköisenä sohvasängyn alla, eikä tullut pois. Yöllä ravasin vähän väliä katsomassa, miten se voi, ja se oli täsmälleen samassa asennossa, silmät auki. Aamuyöllä sain vähän nukuttua, ja aamulla raotin varovasti makkarin ovea. Elli istui oven takana, kuten joka aamu, odottamassa että mamma herää. Se jutteli kovasti ja puski itseään jalkaani vasten ja pyysi ruokaa. Ei se vaikuttanut enää ollenkaan sairaalta. Ja nytkin se nukkuu ihan tyytyväisenä sohvalla. Kunhan säikytteli taas