Kävin Stanstalta hakemassa taas uuden ihanuuden tuonne sivupalkkiin. Vähän reissussa rähjääntynyt, mutta selvästi matkan varrella lujasti rakastettu nalle saa tulla blogiani sulostuttamaan. Ja kuten Stanstakin teki, samoin mie lahjoitan tämän eteenpäin kaikille, jotka tähän kirjoitukseeni jaksavat kommentoida.
Leenuliini pyysi jokin aika sitten minua kertomaan viidestä suosikkikirjastani. Tehtävä ei sinänsä ole vaikea, koska luen paljon erilaisia kirjoja, mutta vain viiden valinta oli vaikeaa, ja tunnen toistavani pahasti itseäni. Mutta tällaiset tuli tällä kertaa:
Nämä elämäntapaoppaat, psykologiset opukset, ja hieman hömppäkirjatkin ovat heikkouteni. Juuri lankesin tilaamaan yhden Tommy Hellstenin kirjan kirjakerhostakin. Mutta tästä kirjasta en luovu koskaan, palaan siihen aina uudelleen tarpeen tullen. Tämä kirja pelasti minut aika pitkälle erokriisissä tuskaillessani. Se toimi Pelastajana ja Raamattuna, ja kun osallistuin kirjoituskilpailuun aiheena elämäni lukumuisto, kirjoitin tästä kirjasta otsikolla: "I remember the stars in your beautiful eyes..."
Kirja josta kirjoitan on tietenkin tämä, josta olen varmaan sata kertaa eri yhteyksissä maininnut, eli Tommy Hellstenin Elämän paradoksit. Jo ensimmäinen lause kirjassa pysäytti väsyneen ja elämään pettyneen Hannin: " Elämässä kuuluu ryvettyä. Siinä kuuluu särkyä, eksyä, olla ymmällä" Olin noita kaikkia, särkynyt, eksynyt, ryvettynyt ja tämä kirja osittain auttoi takaisin jaloilleen.
Kiitos siskolle, myös tästä avusta eron pahimmissa vaiheissa, hän suositteli tätä lukemaan.
Toinen kirja, joka on aina yöpöytäni lähellä on tämä, josta myös olen kirjoittanut aiemminkin. Rhonda Byrnen Salaisuus.
Joku voi pitää tätä täytenä huuhaana, mutta minusta tuntuu, että tämän kirjan idea tosiaan toimii. Ja jonkin sortin visualistina pidän myös siitä, miten kirja on tehty väreillä ja kuvilla mielenkiintoiseksi:
Sitten kirja, josta löydän aina uudelleen neuvoja ja malleja tilkkutöihini. Tämä on toiminut mun perusoppaanani alusta asti, ensin kirjaston kirjana ja myöhemmin omana:
Rose-Mary Wilkinsonin Tilkkutöiden käsikirja. Kannessa olevan peitteen ohjeella tein kaverilleni sen talopeiton lahjaksi. Sen peiton, mistä ei enää puhuta.
Vielä kaksi romaania, joihin palaan uudelleen, eli André Brinkin iki-ihana rakkaustarina Tuokio tuulessa:
Sekä uusin kirjailijatuttavuuteni Sofi Oksanen ja hänen Puhdistuksensa. Kirja, jota ei voinut jättää käsistään (löydän sellaisia aina vain harvemmin), ja kun sain sen luettua, teki mieli aloittaa heti alusta uudelleen.
Siinä oli viisi lempikirjaani, mutta helposti olisin löytänyt vaikka viisitoista. Niin paljon pitäisi ehtiä lukea ennenkuin kuolema korjaa.
Kukas lukutoukka olisi seuraavana? Susikairan akka lukee paljon, siis nöyrä pyyntöni sinne suuntaan, tiedän että meillä on yhteisiä lemppareita. Sitten aivan uusi tuttavuus Arjaanneli, olisikos mahdollista tutustua myös kirjamakuusi? Osa-aikainen kartanon emäntä Holly huhuu! Luetkos sie paljon, voisin kuvitella niin. No, sehän selviää kohta, haaste on heitetty. Enkä malta olla hätyyttelemättä meidän reportteri- Liskonaista. Ehditkös lehtikiireiltäsi jo tekemään kirjalistaa?
Vanhoihin postauksiin viitaten Murkkusota on voitettu! Enää muutama yksittäinen vihollinen harhailee asunnossani, mutta joukkoteurastus tuotti tuloksia, sekä kunnon mömmöt talon seinustalle.
Ja eilisen postauksen kuunlilja-asiaa. Mulla on viime vuonna istutettuja pienempiä kuunliljoja toisessa penkissäni ja ne on jo nousseet hyvälle alulle. Nämä kadoksissa olevat oli sitä isompaa lajia, ja levinneetkin jo hyvin, joten pelkään pahinta.
Mutta ei saa heittää toivoa, sanoin eilen Hehkuvaiselle. Eli odotellaan vielä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.