Mökiltä tultu käymään kaupunkikodissa. Jätin Esikoisen perheen kanssa mökille saunomaan ja yöpymään, tulin itse Viivin kanssa kotiin. Elli jäi tyttöjen paijattavaksi sinne, näytti nauttivan täysin siemauksin huomiosta ainoana kotieläimenä.

Ompelin tupaan uudet verhot. Käytin niihin äidin vanhoja pitsilakanoita. Malli on edelleen tällainen puoliverhomalli, joka sopii mun mielestäni parhaiten tuvan ikkunoihin.

Mökkihän on muuten lähellä isoa varuskuntaa, vireän maalaiskylän laitamilla, mutta mun mökkitieni on tällainen kapea, ruohottunut, jossa ajaa mun lisäkseni noin neljä autoa / kesä. Melkein uskaltaisin liikkua vaikka puoliksi nakuna pihallani. No, en kuitenkaan ole vielä riskeerannut satunnaisten ohikulkijoiden mielenterveyttä..

Kuva on napattu mun autotallini edustalta. Ei ketään missään.

Olen alkanut rakentaa jonkinlaista istutusaluetta rutikuivaan, kiviseen ja juuria täynnä olevaan mökkipihaani. Jollen ikinä enää mainitse siitä yrityksestäni mitään, älkää kyselkö. (apua, saako niitä hymiöitä, kaipaan hymiöitä!) Sensijaan olen tehnyt hiellä ja vaivalla itselleni kasvimaan. Persiljaa, tilliä, pinaattia, salaattia. Mannerin leipomon vanhat pullalaatikot löytyivät autotallin kattoparrujen päältä.

Ja löysin myös isomman laatikon. Täytin sen mullalla, ja alan odotella mahtavaa tomaattisaalista. (älkää kyselkö niistäkään mitään, kerron sitten, jos on jotain kertomista.)

Ehkä tämä kuvaa parhaiten mun puutarhataitojani. Otetaan lunkisti ja rauhallisesti vaan.

Pelargonioita istutin vanhaan paikkaan saunan seinustalle vanhaan piironginlaatikkoon. Vanhassa ämpärissä on krassit taimella jo.

(ruohon leikkasin reilu viikko sitten, uskokaa tai älkää..)

Siivosin myös saunakamarin kesäkuntoon.

Joululahja-tonttu vaihtoi tuvan uuninpellistä keinumaan saunakamariin. Pidän huolen, että sen ämpärissä on aina tilkkanen konjakkia, tää tonttu kun on aika perso konjakin perään. Yksi äidin ristipistotöistä pääsi saunakamarin seinälle.

Jaa.. katseltuani tontun ilmettä luulen, että alan antaa hieman pienempiä päiväannoksia konjakkia, ettei ukkeli tipu keinusta alas.