1992963.jpg
Löysin Meerin blogista hauskan jutun. Pitää kaivella kaapista keskeneräinen käsityö, ja sitten kertoa sen tarina mutku- ja sitku-selityksineen. Tässäpä minun, saa nähdä, lyökö kukaan tätä ennätystä:

Olin lapsena todella huono kahdessa asiassa: käsitöissä ja käsialan siisteydessä. Äitini oli kylän ompelija, joten hän ilmeisesti kärsi siitä, että käsitöistäni tuli nuhruisia kurttauksia. Kyläkoulussa käsityönumeroni oli  kutonen, ja opettaja käytti yritelmiäni lähinnä esimerkkeinä siitä, miten voi helponkin käsityön pilata omalla kömpelyydellään.

Äitini osti tuon kuvan ristipistotyön mulle, kun olin 10, siis vuonna 1965. Muistan miten päätin, että tätä mie en pilaa, ja katsoin vielä sitä merkkaillessani, että myös nurja puoli on siisti. Innostuin kahta kauheammin kun kuulin, miten äitini kehui minua naapurin mummolle: kyllä Hannelesta vielä käsityöihminen tulee. Päätin siis näyttää.

Mutku: en muista syytä, miksi liina jäi kolmea sinistä reunakuviota ja reunaa kiertävää suorakaidekuviota vaille. Oletan, että siinä kohtaa meille tuli muutto, ja liina sekosi muuttokuormassa. Näin haluan ajatella, enhän mie noin vähältä olisi työtä kesken jättänyt.

Sitku: liina valmistuu, takaan sen. Vastahan se on 43 vuotta maannut kaapissa. Mutta jos mie oon sen jokaiseen muuttokuormaankin pakannut mukaan, niin onhan se merkki siitä, että aion sen tehdä valmiiksi. Sitku saan sen vajaan sinisen kuvion purettua, ja löydän sopivaa sinistä sen tilalle. Mie lupaan. Täten.