Nimittäin Hanni aikoo nyt kerrata vähän muuton vaiheita.

Istuin rättiväsyneenä sohvallani sinä iltana, kun olin saanut loppusiivoukset vanhassa kodissa tehtyä, puutarhan siistittyä ja avaimet luovutettua. Katselin ympärilleni ja mietin, että ei ihme että väsyttää, mie melkein yksin kantamalla toin uuteen kotiini astiat, vaatteet, liinavaatteet, koriste-esineet, kirjat (ja kirjat ja kirjat ja kirjat...) sekä pienemmät huonekalut. Rahtasin kierrätyskeskukseen runkopatjat, muoviset puutarhakalusteet, sekä jäteasemalle säkin toisensa perään. Siis annoin itselleni luvan olla väsyksissä.

Kantaessani astioita keittiöön, en malttanut olla ripustamatta itselleni kannustimeksi ensimmäisiä verhoja ikkunaan. Keittiön ikkunaan löysin vähintään 15 vuotta vanhat pitsiverhot, jotka toimivat aina vaan, nyt tein pitkiin verhoihin solmut, jotta ne sopivat keittiööni..

 

Muuttomiehet toivat isoimmat huonekalut. Etenkin toinen muuttomies oli oikeaa silmänruokaa ja kiepuin tietenkin jaloissa parhaani mukaan. Miehet JUOKSIVAT!! kantaessaan painavia huonekalujani. Tuntipalkalla, ja silti pitivät kiirettä. (ja rikkoivat mun telkkarini, jonka onneksi sain korjautettua takuun piikkiin).

Muuttomiehet latoivat huonekalut hyvään järjestykseen, ja valmiiksi niihin huoneisiin, jonne ne kuuluivat.

Sitten aloitin huonekalujeni kokoamisen. Sänky ihan ensimmäisenä, ja taas oli kokoamisohjeessa kuva kahdesta miehestä, joita tarvitaan sänkyä kokoamaan, sekä aika: puolessa tunnissa kahdelta mieheltä tuo valmistuu. Mulla yksin meni 40 minuuttia. Ei hullummin?

Salainen aseeni oli tämä: joululahjaksi saatu pikkuruinen ruuvinväännin. Ehdoton apuri.

Olen oikein tyytyväinen valintaani. Ja tarjouksessa sattui olemaan juuri sopivasti sekä tämä sänky patjoineen puoleen hintaan, ja saman sarjan sohvasänky vierasvuoteeksi ovh 540€ hintaan 199€.

Sitten aloitin urakan kirjahyllyn kokoamisessa. Perun täten puheeni siitä, etten ikinä luovu lundiasta. Meinasin jo heittää tikkaat parvekkeelta alas. Jo pelkästään vuodelta 1981 peräisin olevat tikkaat on ajan myötä vääntyneet, hyllyt samoin, ja yksin kootessa hiki  ja perkeleet virtasivat.

Ja ensin oli siirreltävä seinustalle asettelemani kirjat keskelle lattiaa hyllyn edestä pois. Muuttomiesten siististi laittelemat huonekalut hukkuivat kirjapinojen alle.

Sain yhden hyllykön valmiiksi ja täytin sen kirjoilla. Ja purin, koska olin muistanut väärin, että se pysyy tukevana alla olevan lipaston avulla. Ei pysynyt, huojui ja tutisi. Siis koko helvetin homma uusiksi, Ruuvasin tukiristikot  ja laitoin lipaston paikoilleen. Ja kaiken lisäksi olin päättänyt asetella hyllyt oven molemmin puolin, oven päälle kaksi metristä hyllyä. Helpommin sanottu kuin tehty, ensinnäkin yritä yksin saada hyllyt oviaukon molemmin puolin ja niiden väli tasan metriseen hyllyyn sopivaksi. Kun pitkän ähellyksen jälkeen saat yhden hyllyn paikoilleen, totea, että toinen hylly ei mahdukaan samanlevyiseen rakoon, koska tikkaat on vääntyneet. Sama kuin tunkisi neliön muotoista palikkaa ympyrän muotoiseen aukkoon. Mie muuten tungin neliön ympyrään. Kaiken kaikkiaan kokosin hyllyä kaksi päivää!!

Nyt kun olen koettelemuksesta toipunut, olen ihan tyytyväinen, että tein tämän.

Olohuone alkaa muotoutua muutenkin. Olen tilannut (ja maksanut) kaksi korituolia, jotka saan elokuussa. Matot on vähän pläjäytetty lattiaan summanmutikassa ja mietinnässä onkin, millaiset matot ja minne laitan, sekä seinät ovat vielä vähän autiot (ja tuo perhosverho, jonka sain 40%:n alennuksella pakan päästä, ei ole edes ommeltu vielä, kunhan kokeilin, sopiiko se edes tuohon..). Mutta vähitellen tästä tulee valmis. Kuten Kaksoslikka totesi tullessaan ensimmäistä kertaa tänne sen jälkeen kun huonekalut oli laiteltu paikoilleen: täällä on ihan sun näköistä

Sitten se saatanan vuodesohva. Ohjeessa oli taas ne tutut kaksilahkeiset, ja tämänkin kokoamiseen menee vain puoli tuntia. Perseestä koko ohje ja arvioidut ajat. On se tuossa kuvassa valmiina, juu. Mutta kokoamiseen ja purkamiseen ja kokoamiseen ja purkamiseen meni KUUSI tuntia! Kiitos vaan tarkkojen ja selkeiden ohjeiden, sekä 86 ruuvin, joista suurimman osan jouduin irrottamaan ja ruuvaamaan vähintään kaksi kertaa.

Eikä mulla ole ruuvinvääntimessä sopivaa päätä, jotta pääsisin koneella ruuvailemaan. Tiedätte varmaan kaikki tämän tappovehkeen, joka luiskahtaa kädestä vähän väliä lattialle, jolla ei saa muuta aikaiseksi kuin rakot kämmeniin ja palaneet käämit.

Tappovehkeen alla on patalappu, jolla yritin lopulta, kun oli menossa 426:s väärässä paikassa olevan ruuvin irroitus, suojata käsiäni rakoilta. Ei onnistunut.

Tässä kohtaa tajusin tehneeni jotain väärin. Tähän mennessä olin jo korjannut yhden väärinpäin olevan osan; ohjeesta ei käynyt ilmi, että sen voi laittaa väärinpäinkin..

Kaikkihan näkevät, että tämä on koottu väärin, eikö? Istuin todella pitkään pähkimässä, miksi nämä noin 48 tankoa ei mahdu mitenkään päin sohvan pohjaksi.

Ohjehan oli selkeä. Vika oli siis mun aivoissani tietenkin. Huomatkaa rungon alapuolella olevat ruuvit. Tosi helppo ruuvata pohjan kautta ruuvit paikoilleen lipsuvalla työkalulla.

Mie tietenkin selvitin tuon homman, ja kokosin sohvan, kunhan olin ensin purkanut osan siitä ja kääntänyt toiseksi takimmaisen poikkitangon toisinpäin. En halua keskustella sohvasängyistä ja niiden kokoamisista pariin vuoteen.

Ensi viikolla saan apua pieneen keittiööni, saan vihdoin ostamani apuhuonekalun sinne astioiden säilyttämistä varten. Toivottavasti tulee koottuna.