Eilen oli tylsää, ja päätin käväistä hierojareissullani vähän kaupoissa. Rahaa ei ole (tuolla tuskin on enää uutisarvoa, mutta toteanpahan kuitenkin), mutta pikkurahallakin saa jotain. Ostin City-Marketin kukkapisteestä kolmella eurolla kolme punttia poisto-ruusuja, kuivattuina. Tiimarista hain styrox-kranssipohjan, ja koska ruusuja oli niin vähän, keräsin siankärsämöitä tien poskesta.

Ilta menikin sitten kukkia kranssiksi pistellessä. En käyttänyt liimaa ollenkaan, vaan tein kukan mentävän reiän styroxiin, ja painelin ruusut ja kärsämöt paikoilleen. Tuoreet kärsämöt eivät tuota kranssia kauaa komista, mutta vielä ne näyttävät ihan näteiltä. Kun ne kuivahtavat, laitan niiden tilalle jotain muuta. Tai kuivatan lisää kärsämöitä sekaan.

Huomasin siinä touhutessani, että olen allerginen siankärsämölle. Toivottavasti touhu toimi siedätyshoitona, nimittäin sisu ei antanut periksi lopettaa kesken, ja kun olin saanut kranssin tehtyä, naamani, niskani, kaulani ja käteni olivat isoilla paukamilla, nenä oli tukossa ja silmät punaiset, kutiavat ja turvonneet. Mutta sainpas laittaa oveeni kranssin.

Ja ehkä kärsimys kirkastaa..

1247132410_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt on mentävä postiin, ennenkuin joku jyrsii hermostuksissaan kyntensä ja sormensa, ja saa jalkansa maitohapoille laukatessaan katsomassa, onko postia tullut. Kieli ulkona