Valitin tuolla valitusosastossa, että Ellillä on menossa lääkekuuri, ja sille on lääkkeen antaminen TODELLA työlästä! Joku ehdotti lääkkeen piilottamista makupalaan, mutta se toimii ainakin meillä ainoastaan koiralla. Eikä kissat syö myöskään herkkuruoan sekaan jauhettua lääkettä, jää syömättä sekä ruoka että lääke, joten ainoa keino on työntää tabletti niin syvälle kurkkuun, että sen on pakko nielaista.

Pari päivää sitten hoksasin, että lääke menee kaikkein helpoimmin, kun annan sen yksin, nimittäin kun Kaksosjätkä piti kiinni Ellistä, se alkoi raapia, potkia, murista ja purra hulluna. Mutta ruokakupilta yllätettynä se ei ehdi niin paljoa reagoida.

Kaksoslikka otti kuvia, joista tosin ei taida paljoa nähdä; homma on oltava ohi muutamassa sekunnissa, tai sormet on purtu hajalle.

Tässä kerta-annos

Kisu, kisu, tulisitko vähän syömään..

Ihanaa herkkuruokaa nälkäiselle Ellille. Olepa hyvä, rouvaseni.

Katsokaa ilmetta: Elli tajuaa että ai, tää on taas tää juttu..

Sitten on toimittava nopeasti. Kissa kainaloon, luja ote rinnan alta, ettei se pääse raapimaan. Sitten otan tabletin etusormen ja peukalon väliin ja lopuilla sormilla kaivan aukon Ellin suuhun. Osaa muuten kissa puristaa leukansa tiukasti yhteen.

Ja kun tabletti on suussa, on napattava kuonosta niin tiukka ote, ettei se pääse ravistelemaan päätään ja heittämään suupielestä lääkettä menemään. Lopulta kuuluu glunks, ja lääke menee alas.

 

Erittäin loukkaantuneena Elli päätti jättää aterian tällä kertaa väliin, kun kerta ei saa syödä rauhassa. Vaan Ellin tuntien menee puolisen tuntia korkeintaan, ja taas se ahtaa ruokaa napa paukkuen.