Eilen, kai kesän kuumimpana hellepäivänä telineillä keikkuessani ja seinää (varjon puolella sentäs) maalatessani ajattelin ihan vakavissani, että mulla täytyy olla päässä vikaa. Kuka muu nainen lähtee tekemään tällaista koko kesän kestävää urakkaa yksin? Illalla olin jo melkein hengenvaarallisesti väsynyt, en oikein edes tiedä, miten päin ajoin autolla kotiin. Kaaduin sohvalle, ja siihen jäin.

Aamulla nousin kuin zombi haudastaan. Kaiken lisäksi joudun ottamaan allergialääkettä, joka jo sinällään väsyttää. Aamulla kaivelin silmiä turvonneiden luomien sisältä, että sain tiputettua silmiin tippoja ja avattua ne

Nyt on vanhan puolen pääty valmis, maalattu kahteen kertaan, ja sinne tuli Kaksosjätkä avuksi, ja maalasi päädyn yläosan (huom! En kiivennyt siis jakkaralleni enää ) Eilen maalasin lisäsiiven kaksi seinää melkein valmiiksi yhteen kertaan (= 7 tuntia!!). Tänään onneksi on jo vähän viileämpää, mutta ei sada. Jospa saisin ne kaksi seinää valmiiksi, aion ainakin yrittää. Sitten puuttuu toinen pääty, jonne tulee poika taas auttamaan, julkisivu, josta on puolet pohjamaalattu, ja lisäsiiven yksi seinä. Tuo viimeinen olisi nopeasti maalattu, mutta mitäs mie teen sille ampiaispesälle, joka on katon rajassa. Ampparit kulkee sisään pienestä reiästä, eikä oikein tee mieli mennä törkkimään reiän lähelle maalisudilla .

Rauhalan uusi väri:

Seinän väriksi piti tulla vähän siniseen taitettu vaalean harmaa, Tikkurilan Pika-Tehon sävy 364. Kuvassa vähän turhan tumma:

Mie sen enempää kuin Tikkurilan värisuunnittelijakaan, (joka valitsi kartasta täysin samat värit kuin mie) ei otettu huomioon sitä, että maali vaalenee paljon, kun se maalataan valkoisen pohjamaalin päälle. Nyt siis Rauhalasta tuleekin melkein valkoinen, hieman harmaalla taitettu valkoinen, mutta kaunis väri sekin. Aiempi väri oli vitivalkoinen, ja eron kyllä huomaa maalatessaan. Kulmalaudat on astetta tummemmat harmaat, samoin ikkunalaudat. Periaatteena on se, että väri on sellainen, jolla talot maalattiin 1900-luvun alkupuolella, ja joka ei riitele punaisen peltikaton kanssa.

Oven väri pitää vielä kokeilla. Värisuunnittelija teki kuten toivoin: haluan, että mökin etuovi - niin ja takaovikin, jotka ovat mielestäni kauniit, korostettaisiin maalin avulla. Katsotaan nyt, vaihdanko suunnittelijan sävyn vähän toiseen, kokeilen ensin pienellä purkilla.

Jos ennen talven tuloa pääsen sinne saakka

Mutta väsymyksestä huolimatta, tai ehkä sen takia, haluan että kokoonnutaan kahden viikon kuluttua blogiporukalla Rauhalaan. Ja koska kysessä on nyyttäriperiaate, jaetaan keskenämme, kuka tuo ja mitä. Mie ajattelin tehdä lihapullia (koska voin tehdä ne pakkaseen valmiiksi, kuten kevään juhliin), valkosipuliperunoita (koska mulla on pakkasessa monta pussia niitä) , normi perunoita (voin yrittää jopa kaivaa Rauhalan kuivunutta ja onnetonta perunapeltoa..), koska muistelen, että kaikki ei tykkää valkosipulista. Teen myös kasvispihvejä ja jotain kalaisaa (?). Plus salaattia. Ja leivon jotain jälkkäriksi. Käykö näin? Siis talo tarjoaa ruokia, muilta toivon (runsaasti ) juomia, viiniä, olutta, mehua, sidukkaa, mitä kukakin haluaa juoda. Ja esim aamiaistarpeita, pikkusyötävää jne. Alkakaa latoa ehdotuksia, mitä kukakin haluaisi tuoda. 

Siskonpetejä järjestyy, ja telttaan saa tietenkin majoittua, jos ei halua maata Rauhalan lattialla. Makuupusseja mukaan! Viivi tulee normaalisti toimeen muiden koirien kanssa, korkeintaan pelkää, joten koirat voi ottaa mukaan. Viivin juoksut alkoi juuri, ne alkaa olla lopuillaan parin viikon kuluttua, joten poikakoiriakaan ei ehkä häiritse viettelevät tuoksut enää.

Ensi viikonloppuna kylällä olisi latotanssit, viikkoa liian aikaisin. Sinnehän me olisi rynnätty ilman muuta, jos ne olisi järjestetty meidän tapaamisviikonloppuna.

Mutta ei mulla muuta. Pistäkää viisaita päitänne yhteen, ja kertokaa vaikka kommenttilaatikossa, mitä haluatte tuoda tullessanne. Mie lähden ruokakauppaan, sukellan tuonne savun sekaan. Venäjällä palaa taas metsä