Kävin hermostumassa täällä itseeni. Voi vitsit, että oon huono hahmottaan, kielitaidoton ja matemaattisesti täysi tampio...
Eilisestä postauksesta jäi pois mökille ostamani kirpparisälä. Nimittäin tätä en voinut olla ostamatta, voiko olla täydellisempää kattilaa kuin tämä. Rakastuin siihen ensi silmäyksellä. Yritin kyllä kaksi kertaa kävellä ohi, mutta se pyysi päästä mökkikattilaksi:
Arctican kattila, aivan virheetön ja siisti myös sisältä. Siinä alkaa sitten joskus mökillä soppa porisemaan.
Ja kun tällainen kannu käveli vastaan kirpparilla, sekin oli tuotava mökille. Eihän tätä voinut vastustaa:
Seuraavaksi alan metsästää lautasia ja kahvikuppeja. Löysinkin jo jotain, mutta osassa oli liikaa säröjä ja osa oli liian kallista. Tää pikkusälän metsästys on mukavaa puuhaa.
Paljon mukavampaa kuin panelikaton maalaus... mutta ei auta, sinne on mentävä vaikka niskat on nurin eilisestäkin kurkottelusta.
P.S. Täällä on ollut aika dramaattinen yö ja aamu. Viiville iski eilen elämänsä ensimmäinen ummetus. Oli kamalaa katsella, kun se yritti kakkia, eikä siitä tullut mitään. Koko iltapäivän yritin juoksuttaa sitä, annoin varovasti ruokaöljyä, mutta yöllä se alkoi olla jo tosi kipeä. Kahden aikaan käytiin viimeisen kerran yrittämässä, sitten sammahdettiin molemmat.
Säästän tarkemmilta yksityiskohdilta, mutta aamulla Viivin vatsa alkoi toimia huolimatta siitä, että edessä oli kivikova este . Lopulta jouduin kaivamaan sekä uutta että kivikovaa vanhaa tavaraa käsin sen pepusta ulos, suihkutettiin lämpimällä vedellä koko ajan, ja silti Viivi valitti ja itki. Nyt se makaa aivan puhkipoikki väsyneenä, kipeäkin taitaa olla vielä.
Huhhuh, oli se aika kamalaa katseltavaa, mutta luulen että nyt on pahin ohi. Nukkukoon väsymyksensä pois, ja tarkistan tilanteen sen jälkeen. Reppana
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.