Olin mökillä viikonloppuna, ja ompelin kaikkea pientä sälää. Toin osan sälästä kotiin, yksi lähtee mun äidille joululahjaksi, toisen toin muuten vaan.

Oonko mie joskus sanonut, etten ole mikään pienen näpertelijä tehdessäni käsitöitä. Niistä tulee aika säälittäviä, jos edes yritän. Oonko mie joskus sanonut, että mulla on enemmän intoa kuin osaamista, kun väkertelen jotain juttuja, joissa täytyy ommella käsin, asetella pieniä paloja paikalleen, tehdä tarkkaa työtä. Mutta so what, intoa piisaa kuitenkin. Mie tykkään tehdä tildaohjeilla kaikkea, vaikka en raaski ostaa aitoja tildakankaita, vaan teen näitä vanhoista tyynyliinoista, lakanoista ja varastoista kaivelemistani ei-niin-oikeaoppisista kankaista. Mulla oli hauskaa näitä ommellessani. Mutta kun Kaksoslikka näki nämä, hän pyöräytteli silmiään pariinkin otteeseen ja huokaisi: no joo!

Punkerotilda (siivetkin nurinpäin, tajusin vasta tuosta kuvasta)

 

Ruipelotilda

Onnelliset yhdessä

Sain jo aikaa sitten Hehkuvaiselta tunnustuksen, joka komeilee jo tuolla mun palkintokaapissani, vaikka en ole tehnyt siihen kuuluvia juttuja. Hehkulle tiedoksi, etten ole unohtanut, mutta yrityksistäni huolimatta en ole keksinyt vielä kahdeksaa satunnaista asiaa minusta Tylsä tyyppi, mutta kyllä mie sen vielä selvitän. Jotain kai mustakin on vielä kerrottavaa??