Vähän pöllähtänyt olo itselläkin, mutta kun unelman toteutuminen tuodaan nenän eteen tarjottimella, onhan siihen pakko tarttua, onhan? Vaikka se tietää mm lisälainan ottoa, kamalaa työmäärää, vanhan talon kujeiden opettelemista...
Miepäs kerron kaiken alusta saakka:
Olen asunut tässä uudessa rivarissa viisi vuotta, mutta koko ajan tuntenut, että olen sielultani vanhan talon asukki. Talven ja kevään mittaan kypsyi suunnitelmani: kun Kaksoset noin vuoden kuluttua alkavat suunnitella maailmalle lähtöä, tämä asunto on mulle vähän iso. Raha-asiatkin on mietityttäneet, sairaseläkeläisen pussi ammottaa aina tyhjänä. Niinpä olen suunnitellut muuttoa huonetta pienempään kerrostaloasuntoon, joita tältä seudulta saa edullisesti, ja myyn tämän asunnon.
Kerrostalossa en voisi asua kesät-talvet, tarvitsen oman pihan ja oman reviirini. Niinpä aloin jo etukäteen katsella sopivaa mummonmökkiä kakkosasunnoksi. Mökkejä oli tarjolla, mutta suoraan sanottuna aika kamalia rötisköitä isoon hintaan. Olin hakenut lainalupauksen pankista siltä varalta, että se oikea mökki napsahtaisi jo nyt kohdalle; ostaisin sen mahdollisimman pitkällä laina-ajalla (= pienillä kk-lyhennyksillä) ja tämän asuntoni myytyäni maksaisin mökkilainan pois ainakin suurimmaksi osaksi. Olen tehnyt tarkat laskelmat, ja mökkilainastani maksan päältä pois tämän asunnon loppulainat, sekin on sovittu jo pankin kanssa.
Sitten tuo mökki osui netissä silmiini, kevättalvella jo. Se sijaitsee pienessä kylässä, tästä on sinne matkaa parikymmentä kilometriä. Omistaja myi sitä ensin yksityisesti, jossain vaiheessa pudotti hintaakin, ja lopulta se siirtyi välittäjälle edelleen hinta halventuneena. Kävin näytössä, kävin toisessakin näytössä ja pähkäilin asiaa eestaas.
Mökki on rakennettu vuonna 1917, jolloin siinä on ollut tupa ja kammari. Myöhemmin, vuonna 1990 siihen on rakennettu lisäsiipi, vedetty vesi- ja viemäriputket omasta kaivosta ja tehty wc ja suihkutila. Tämä oli tärkeä kriteeri mökille: haluan sinne sisävessan, koska tulen olemaan mökillä paljon, eikä ajatus ulkohuussissa kyykkimisellä oikein innosta - vielä vähemmän sen huussin tyhjentäminen Lisäsiipi ei ole pahin mahdollinen ulkonäöltään, pahempiakin olen nähnyt.
Tontti on 5000 neliötä, josta on iso osa mäntymetsää. Olen siis kohta suurtilallinen, metsänomistaja Mökkiin kuuluu varastorakennus, jossa on ihanalta "aidolta" tuoksuva ulkosauna ja iso saunakamari. On jonkinlainen autotalli, jossa on kaksi varastoa, ja ulkorakennuksesssa on myös verstashuone ja liiteri täynnä puita. Vesioikeus on kahteen järveen, joista toisen järven rannalla on kauppaan kuuluva vene. Lisäksi myyjät ovat luvallani jättämässä sinne paljon tavaraa: maitotonkasta pyykkikoneeseen, sellaista tavaraa, jota he eivät tarvitse itse.
Eniten mietitytti sen uuden puolen kaksi huonetta. jotka ovat aika rumat, mutta visioin huoneisiin uudet tapetit, vaaleaksi maalatut katot, ikkunoihin tyylin mukaiset ruudut ja uudet lattiat, ja ne muuttuu kyllä hanninnäköisiksi. Kaikkein rumimmasta huoneesta on suora käynti ulos takapihalle.
Kuvat on toisessa näytössä luvalla kiireessä napsittuja, otan parempia sitten kun mökki siirtyy mulle.
Vanhan osan kamari on aivan ihanasti laitettu, juuri remontoitu herkku, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Ikkunatkin on hyväkuntoiset, alkuperäiset.
Vanha tupa vaatii jossain vaiheessa eniten laittoa, mutta esimerkiksi vanha lautalattia saa jäädä alkuperäiseksi. Lattiassa on luukku, josta pääsee tikkaita myöten kellariin, kuten vanhoissa taloissa usein on. Ehdottomasti säilytän senkin, vaikka tontilla on myös iso maakellari. Mutta tupa menee muuten remonttiin seiniä myöten.
Tuvassa on iso puuhella-leivinuunisysteemi, ja hormit nuohoojan mukaan hyvässä kunnossa.
Kävin mökkiä katsomassa vielä kolmannen kerran ystäväni kanssa, joka on rakentanut uusia taloja ja saneerannut vanhoja, jopa ikivanhoja rakennuksia, ja hän löi maanantaina vettä myllyyn sanoen, että talo on yllättävän hyvässä kunnossa, ja suhteellisen pienellä laitolla siitä saa hyvän. Tämä kaverini tulee tekemään sinne kiireellisimmän remontin, eli suihku-wc-tilan remontoinnin jo tänä syksynä, kunhan työputkeen tulee sopiva tauko.
Jätin tiistaina iltapäivällä tarjoukseni, ja keskiviikkona aamulla sain kuulla, että se oli hyväksytty. Jollette kerro kenellekään, sanon että alkuperäinen hintapyyntö oli 15.000 euroa korkeampi kuin nyt maksamani hinta. Tein edulliset kaupat, voin kertoa senkin
Kauppakirjat allekirjoitetaan ensi viikon jälkeen, kunhan käyn pankissa vielä lunastamassa lainalupauksen ja saan rahat tilille. Olen varannut myös kiireellistä remonttia varten vähän rahaa, joten kusessa ollaan
Silti aivan mielettömän hieno tunne: uskalsin tehdä taas yhden heittäytymisen unelman perään. Sain mökin erittäin halvalla, tehtyäni tarjouksen, ja jos ratkaisu osoittautuu aivan vääräksi, voin tietenkin myydä mökin ja saan ainakin omani takaisin. Mutta sen teen vain viimeisessä hädässä.
Nyt aion kääriä hihani ja laittaa ison kasvimaan reunaan mansikkamaan, poimia omasta metsästäni mustikat talteen, ostaa ruohonleikkurin ja laittaa etupihan nurmikon kuntoon, istuttaa sinne jo ehkä ensimmäiset ruusut, tapetoida ja maalata itse, käydä kiertämässä osto- ja myyntiliikkeet sekä kierrätyskeskukset, jajaja.... voi herranen aika, kun KIHISEN innosta!!
Talon nimi on Rauhala, eikö se ole enne?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.