Kurkistin Täti Vihreän  blogiin ja löysin sieltä kuvan uudesta autosta. Tulipa mieleen omat vanhat autorämäni, etenkin se viininpunainen Skoda, vuosimalli jostain 70-luvulta, siis kunnon tsekkoslovakialaista tavaraa. (entinen kollegani on tsekki, ja kertoi että sana skoda tarkoittaa suomeksi vahinkoa).

Miksi muuten perheessä annetaan ns kakkosauto naisen käyttöön? Eikö ole oletettavaa, että nainen on todella pulassa rämäauton kanssa, jos se jättää tielle? Eikö ole oletettavaa, että nainen kuskaa lapsia autossa, jossa on haperoa peltiä vähän ympärillä, toimimattomat jarrut, ja joka jättää pulaan talvipakkasella jonnekin korpitielle? Eikö mies kuitenkin tiedä autoista jonkinverran enemmän kuin nainen? Tämä epäkohta on vaivannut minua siitä saakka kun sain sen skodani.

Kun lähdin sillä ensimmäisen kerran liikkeelle, ajoin kotikatua pitkin, tarkoituksenani kääntyä sen päässä oikealle. Kun pääsin risteykseen, painoin kytkintä ja jarrutin, ja huomasin olevani naama kotiinpäin, siis auto oli pienestä vikaliikkeestä heittänyt 180 asteen kiepauksen. Lisäksi se sammui joka pysäyksellä, jollei moottori ehtinyt kunnolla lämmetä, ja ensimmäinen pysähdys oli työmatkallani liikennevaloristeys. Siihen jämähdin suunnilleen päivittäin. Kerran jäätiin valoihin, kun olin viemässä esikoista muskariin, pikkuveli oli mukana. Kun päästiin muskariluokkaan, kysyi pikkuveli kirkkaalla lapsen äänellä: äiti, mitä se perkele tarkoittaa?

Yhden kerran talvipakkasella töihin lähtiessäni en saanutkaan kiinni jäätyneitä ovia auki, joten neuvokkaana naisena lämmitin lämpöpuhaltimella ovea niin kauan, että sain kuskin oven sulatettua. Vein puhaltimen sisälle, tulin autoon ja paiskasin oven kiinni. Epäilys heräsi, ovi piti oudon lotkauksen, ja kun kokeilin, tajusin että se oli uudelleen jäässä, en pääsisi ulos autosta, kun se oletettavasti taas sammuisi niihin valoihin. Eipä mitään hätää, päätin ajella auton moottorin tarpeeksi lämpimäksi, jotta se ei sammuisi, ei tarvinnut muuta kuin ajella reittejä, joissa ei tarvinnut pysähdellä. Lähdin siis paahtamaan kaupungista poispäin, ja kun olin ajanut kymmenisen kilometriä, alkoi lämpö nousta ja käännyin takaisin. Sitten se lämpö nousi ja nousi, ja lopulta moottori alkoi savuta, ja auto sammui noin 8 kilometrin päässä kaupungista. Jätin paskan siihen, tulin ulos autosta (ovet olivat sulaneet!) ja liftasin töihin. Illalla ukko tuli työmatkalta, istuin sohvalla ja sanoin kuivasti: skoda on Myllykosken tien varressa. Ilmeisesti äänensävyni oli sitä luokkaa, että mitään lisäkysymyksiä ei esitetty.

Opin kuitenkin konsteja, joita vain nainen keksii kokeilla. Kun auto oli seissyt opetuspäiväni ajan pakkasessa, en päässyt sinne sisään, mutta keksin, että kun kuskin oveen potkaisee tarkan ja napakan  potkun, osuttaen kengänkoron lukon yläreunaan tiettyyn kohtaan, ovi aukeaa. Joka ilta siis astelin autolleni, otin vauhtia ja potkaisin ovea karatepotkulla. Kun talvikuukaudet ja pakkaset olivat ohi, tuli kerran erään oppilaan isä luokseni ja sanoi: olen joka keskiviikko istunut autossa odottamassa lasta soittotunnilta ja seurannut, että tulet ovesta ulos ja potkaiset autosi ovea. Asia vaivaa sen verran, että haluaisin todellakin kuulla, miksi niin teet, ja miksi lopetit sen potkimisen vähän aikaa sitten. Mies sai selityksensä.

Se pikkuveli, joka kysyi, mitä perkele tarkoittaa, osti ajokortin saatuaan oman auton 50 markalla. Auto ja vuosimalli täsmäsi äidin autovainaan kanssa. Pojan skoda oli kirkkaankeltainen, ja koska siinäkin oli moottori pienessä tilassa auton takaosassa, se alkoi aina keittää. Poika rakensi siihen ilmastointiputkesta pitkän savupiipun, jota myöten höyryt haihtuivat ulos. Miksi mie en keksinyt sitä?

Poliisit pysäyttivät pojan kohta auton neitsytmatkalla (miksiköhän?) ja sakottivat poikaa auton vioista. Sakkolappu oli kirjoitettu täyteen vikoja, kaikki paperin marginaalitkin oli käytetty, enkä usko että sittenkään kaikki tuli kirjattua ylös. Sanoinkin pojalle, että eikö poliisi olisi päässyt vähemmällä, kun olisi kirjoittanut ylös asiat, jotka autossa oli kunnossa.

Lopulta sekin skoda hinattiin pois, pojan kaveri tuli sitä hakemaan romuttamolle. Seurasin kauhuissani heidän lähtöään pihasta, yksi pyörä oli lähes irti ja lenkotti epäkeskona, eikä pyörinyt kunnolla, auto ei  meinannut pysyä tiellä hinatessakaan. Soitin hädissäni pojan puhelimeen: pysähtykää, pyörä irtoaa. Poika tähän rauhallisesti totesi, että sellainen se on ollut jo jonkin aikaa...

Autosta mie haaveilen, ja yksi merkkivaihtoehto on - uskokaa tai älkää - Skoda. Ehkä hieman kehittyneempi versio vain.