Olen aina sanonut, että otsikon keksiminen ei ole mikään ongelma. Kirjoittaa peräjälkeen kaikki asiat, mistä aikoo kirjoittaa

Kiitokset kannustavista kommenteista kaikille! Kaksi muuttoa peräjälkeen ei ole mikään kiva juttu, etenkin kun suunnilleenn yksin organisoit ja puuhaat, joten kannustus tulee tarpeeseen. Lisäksi mun toisen lonkan limapussi on ilmeisen tulehtunut ja KIPEÄ!! . Käveleminen, etenkin portaissa ylöspäin on yhtä tuskaa. Kokeilen omalääkintää enshätään, ja syön buranakuurin. Mutta nyt sen ei olisi tarvinnut tulehtua, helmikuussa vasta.

Ilmalämpöpumpun käyttöohjeita löytyi netistä, mutta etsin myös lähimmän myyjän ja poikkesin siellä liikkeessä kyselemässä käytännön ohjeita. Eli millaista lämpöä kannattaa pitää niissä pattereissa, millaisia asetuksia lämpöpumpussa. Sain sieltä mukaani nipun neuvoja ja paperiset käyttöohjeetkin. Pumppu tohottaa seinällä omaa tohotustaan, välillä vilkkuu vihreä valo, välillä keltainen ja välillä vihreä palaa vilkuttamatta. Yritän olla ajattelematta koko vempelettä. Se antaa kivan, pehmeän lämmön. (vrt tässä nykyisessä asunnossa on KYLMÄ! Patterit täysillä, ulkona nollakeli ja jo palelee. Millaistahan täällä on 30 asteen pakkasilla?)

Olen kantanut jo tavaraa sinne aina kaupunkiin muutenkin mennessäni, ja saanutkin kaappeja vähän tyhjäksi. Nappasin käyttööni yhden kanakopin, pistin kylmästi oman munalukon siihen ja se on nyt mun. Virallisesti varastot (isot!) ovat kellarikerroksessa, tämä yksi kanakoppi on kuitenkin kuivempi, eikä kellarinhajuinen, vintin oven vieressä. Saanhan mie nyt mellastaa ja varailla siellä mitä mie tykkään, kun olen rapun ainut asukaskin. Suunnittelin vieväni vanhan räsymaton käytävälle oveni eteen.(ja paskat paloturvallisuudesta).

Tällaisia vanhoja puuportaita kiivetään mun uuteen kotiin. Mun mielestä kodikasta, vaikka kerrostalo onkin.

*Lunttaa otsikkoa*

Paketteja.

Hehkuvaiselta tuli ennen joulua kirjekuoressa ylläri! En vain ole muistanut siitä kertoa, vaikka kuvankin otin. Avasin vahingossa joululahjan vähän etuajassa ja sain asiaankuuluvat torut Hehkulta. Mutta minkäs teet, kun on malttamaton luonne.

Hehkun käsityöt ovat NIIN siististi toteutettuja, että niistä ei kyllä huomautettavaa löydy. Korttiin oli kiinnitetty pitsin päälle heijastinsydän (tarpeeseen!) ja enkeli-avaimenperä (tarpeeseen)

Heijastin on anorakin hihassa. (ja näköjään pari tahraakin..)

Ja avaimenperässä roikkuu mun uuden kotini avaimista yksi. Olen jo töpännytkin avainten kanssa, eikä tuossa kodissa ole oikein varaa unohtaa avaimia sisään, nimittäin ainoa, jolla on yleisavain, on isännöitsijä (töissä ma-pe) ja toimisto on Kausalassa, 30-40 kilometrin päässä. Jätin siis Hehkun avaimenperään yhden avaimen tänne toiseen kotiini siltä varalta, että kämmäys käy.

Toissapäivänä ovikello soi, ja oven takana seisoi postinkantaja ja ojensi mulle ruusupaperisen paketin. Nainen nauroi mun ilmettä, en tajunnut, että paketti tosiaan voi olla mulle.

Ja voi että, Jaanuska, meidän Kiinan-Jaanamme yllätti mut lähettämällä aivan upeaa Kiinan silkkiä ison palan, sekä kauniissa pakkauksessa teetä (tai kai pusseissa oli teetä?).

Kangas on kirkkaampi punainen kuin kuvassa; ilman salamaakin väri vähän haaleni. Nyt mietin, käytänkö kankaan sisustukseen vai ompelenko jotain vaatetta. Punainen on mun lempiväri, ja tuo silkki tosi paksua, ei sellaista ohutta lirua. Saatte vapaasti heittää ehdotuksia, mitä tuosta tekisitte.

Kiitos, Jaana, sie oot kyllä aivan ihanan sydämellinen ihminen!

Ja vielä ne siilit. Kaksoslikan kaveri halusi siililapaset nähtyään ne joululahjalapaset. Kudoin sellaiset, ja ilmeisesti toinen niistä on uros ja toinen narttu. Nimittäin tänä aamuna niille oli syntynyt poikanen, ja odottelen sille kaksosveljeä kohta syntyväksi. Kunhan molemmat beibit on maailmassa, tiedän kyllä, mihin pikkuiset matkaavat. Sukuun on syntynyt vauva, jonka ristiäiset on viikonloppuna