Nyt on Iina käytetty lääkärissä. Uudet upeat tilat uudessa osoitteessa oli meidän eläinlääkäriasemalla. Sattuikin sama ihana naislääkäri, joka hoiti Iinan häntähaaverin syksyllä. Muisti jopa meidät, ja kysyi onko rouva taas tapellut.
Hännän reiät oli tänään jo melkein kokonaan parantuneet, toisesta oli enään pieni reikä jäljellä, mutta toisesta tuli märkää. Lääkäri puristi paiseen tyhjäksi niin että pidin Iinaa kiinni. Iina naulitsi itsensä kynsillään hihaani kiinni, ja takuulla sattui, mutta ääntäkään se ei päästänyt. Kun paise oli tyhjennetty, joutui lääkäri hoitajan avulla irrottamaan kissan hihastani irti
Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, ja kyllä lääkäri arveli Iinan saaneen taas turpaansa, ja jäljet olisi siis puremajälkiä. Helvetti, mie ammun tuon yhden talon keltaisen, leikkaamattoman kollin, jos näen sen taas majailevan meidän pihassa. Oletan, että se on taas käynyt Iinaa kiusaamassa; Iinahan ei lähde kotipihasta minnekään etenkään talvella.
Sanoin lääkärille, että mulla on kuitenkin sellainen tunne, että se ei ole ihan kunnossa (voi olla vainoharhaistakin), ja lääkäri sanoi sen sydänäänten olevan ihan normaalit, mutta vatsa on vähän pömpöllään (kissastahan voi näin sanoa loukkaamatta, eikös?). Niinpä Iinasta otettiin verikokeet, vaikka tiesin sen maksavan maltaita. Mutta siitä katsotaan nyt kaikki munuais-kilpirauhas- jne arvot, ja lääkäri soittaa mulle ensi viikolla. Voi olla että jo pelkkä antibioottikuuri palauttaa voimia; kyllä Iina on ollut väsyneempi ollut kuin normaalisti. Antibioottien lisäksi sain ohjeen madottaa se samalla Drontalilla kuin millä olen madottanut, annan sille vielä ensi viikolla matolääkkeen. Drontalia käytän sen vuoksi, että se on matolääkkeistä ainoa joka tepsii heisimatoonkin. Eläinlääkärin lasku: 155,30€
Iina on nyt hyvin, hyvin loukkaantunut, ja ontuu näyttävästi sitä jalkaa, josta otettiin verikokeet. Siinä on sideharsoa teipattuna, ja pitäähän kaikki hyöty ottaa irti. Iinahan on kusettanut minua ennenkin ontumalla jalkaansa herkkuja saadakseen.
Yritin ottaa siitä valokuvaa sideharsoineen, mutta rouva mököttää.
Luultavasti se leppyy ajan myötä, viimeistään kun nälkä tulee. Siihen saakka se kököttää mun sängyn alla pää riipuksissa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.