Tänään onkin ulkoiltu ja reippailtu Viivin kanssa.

Ystäväni soitti aamulla ja kysyi, tulisinko Viivin kanssa heidän mökillään käymään, voitaisiin tehdä metsälenkki läheiselle laavulle. Minäpä hyppäsin autoon ja ajelin mökille, reilun puolen tunnin ajomatkan päähän.

Kaverieni perhoskoira jätettiin mökkiin, se tahtoo aina mukaan, mutta muutaman sata metriä käveltyään alkaa vaatia takaisin kotiin palaamista, tärisee ja palelee, siis ei ole Viivin tapainen metsäkoira. Viivi sen sijaan otti kaiken ilon irti metsästä, huolimatta siitä että se alkoi jossain vaiheessa aristaa tassuaan ja ontua. Silti se ravasi iloisena harjumaaston rinteitä ylös-alas, ja riemuitsi yhdessäolosta (no niin miekin kyllä, ystävät on ihania)

Piilokuva: missä Viivi?



Laavu löytyi pienen lammen rannalta. Lammessa on kuulemma kesäisin uskomattoman kirkas vesi. Täytyypä tilata uusi reissu ensi kesäksi.



Paistettiin neljä makkaraa ja syötiin kolmeen pekkaan. Viivillekin makkara maistui selvästi erityisen hyvältä tunnin patikoinnin jälkeen. Kaverini sai tulet syttymään näppärästi, vanha partiolainen.



Harjumaasto, joka tällä seudulla on yleistä, oli erityisen kumpuilevaa. Kuvasta ei näy, miten jyrkkiä ylä- ja alamäkiä reittimme sisälsi. Poislähtiessä alkoi jo hämärtää, mutta ehdimme takaisin mökille juuri ennen pimeän tuloa.



Nyt on olo mukavan raukea. Olimme metsässä ja laavulla yli kaksi tuntia, takaisin mökille tultuamme keitimme kahvit, ja sen jälkeen ajelimme mutkaisia kyläteitä Viivin kanssa kotiin.

Ei eksytty kuin kerran.