Eilen illalla totesin, että mulla ei ole gluteenitonta leipää eikä sämpylää pakkasessa yhtään. Tarvitsen iltapalani täsmälleen samanlaisena joka ilta: kuppi teetä ja sämpylä, jossa on päällä kaksi palaa juustoa / puolikas, ja kaksi palaa kinkkumakkaraa / puolikas. Eilen siis oli juustoa ja kinkkua, muttei sämpylää. Jääkaapissa oli melkein tuore hiiva, lisäksi kolusin jauhokaapit läpi ja löysin tattarihiutaleita, sekä kahta laatua gluteenittomia jauhoja, tummaa ja vaaleaa jauhoa (= normi-ihmisten graham- ja vehnäjauhoja). Sekoitin hiivan maitoon, yksi kananmuna antamaan vähän sitkoa ja pyöritin jauhot sekaan yleiskoneessa löysäksi taikinaksi.
Jos joku on leiponut gluteenitonta hiivaleivonnaista tietää, että taikina on hankalaa saada rakenteeltaan edes vähän muistuttamaan normitaikinaa, jossa on sitko. Siispä tätäkään taikinaa en edes yrittänyt käsitellä muuten kuin nostelemalla kökkösiä kahden lusikan avulla pellille. Armottoman rumia, pieniä lehmänpaskan näköisiä läjiä tuli kaksi pellillistä.
Nostatin pelkät läjät, gluteeniton taikina ei kestä kahta nostatusta. Uunista tuli ihanan tuoksuisia... noh, rapeakuorisia lehmänpaskoja.
Mutta voi vitsi, miten hyviä niistä tuli! Oli pakko syödä kaksi, ja ensimmäinen traditionaalisesti syödään kuumana, halkaistuna, ja voita iso läjä sulatettuna sämpylän pinnalle. Kaloreista viis!
Sämpylöistä tuli rapeakuorisia, ja sisältä ihan oikean sämpylän näköisiä. Nyt mulla on pakkasessa kaksi pussillista makoisia iltapalasämpylöitä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.