No hei, kaikki fanit! (mamma ei ikinä voi aloittaa juttua noin, koska sillä ei ole faneja. Sekös sitä nakertaa!)

Eilen mie olin trimmaajalla. Mie arvasin, kun ensin mentiin aamulenkillä metsään päin, mutta sitten ei käännyttykään polulle, että o-ou, tää on sitten menoa taas. Mie tunnistan sen rakennuksen ja oven, ja yritin ulko-ovella ottaa ritolat, mutta ei auttanut. Mut RAAHATTIIN sisälle!

Sen verran täytyy sanoa, että oon tyytyväinen, että mamma vaihtoi toiselle trimmaajalle. Se edellinen oli tosi tympeä. Se moitti mun ulkonäköä, painoa, väitti, että mun turkki on huonolaatuinen, en muka ollut hyvä rotuni edustaja. Paskat ulkonäöstä, siitä me ollaan mamman kanssa samaa mieltä. Sitten yhden kerran mamma tuli hakemaan mua sieltä, ja se nainen aloitti taas, se sanoi sillä kertaa, että istun liikaa siinä pöydällä, pitäisi jaksaa seistä 1 1/2 tuntia (!), ja mun turkki on huonossa kunnossa. Mamma sanoi sille naiselle (joka mäkätti koura ojossa odottaen, että mamma antaa sille rahaa), että onneksi Viivi on luonteeltaan hieno yksilö. Ihmisissäkin nimittäin on luonnevikaisia, eikä tässä huoneessa tarvitse pitkään olla, kun sellaisen bongaa. Mie sanoin mammalle, että heitä yläfemma. Sitten me mentiin, eikä ikinä enää ole sinne menty.

Tää uusi on kiva, nuori nainen, joka jopa nostaa ääntä falsettiin, kun se lässyttää mulle. Kuten mamma. Silti mua pelotti niin, että kun trimmaaja nosti mut syliin, mie vapisin kauttaaltaan. Mamma vaan nauroi! Se sanoi trimmaajalle, että se on aina noin teatraalinen. No entäs sitten! Ei mamma voi tietää, millaista on olla kaksi tuntia pestävänä, ja sen jälkeen liukkaalla pöydällä kynittävänä! Ei se oo kivaa! 

Kotiin tultua mie halusin vähän aikaa levätä.

001.jpg

Sitten mamma sanoi, että nousepas sen verran, että saadaan susta nätti poseerauskuva. Siihen mie sanoin (kts.kuva), että njäääääh, ei millään jaksaisi!

003.jpg

Mutta kampesin sitten itteni pystyyn sen verran, että näette, että mun karva EI ole huonolaatuinen, päinvastoin, kiiltää komeasti! Enkä mie nyt niin pullerokaan ole. Ja sisäinen kauneutenikin loistaa kilpaa turkkini kanssa. Lälläslää, siitäs sait, ilkeä trimmaaja! Se entinen.

004.jpg

Sitten mamma jätti mut yksin. En tykkää yhtään, kun se nolaa mut, laittaa vaatteita päälleen, kun mie iloisena meen eteiseen, ja kysyn, että minne nyt mennään. Se tylysti sanoi, että et sie lähde, mie meen yksin vesijumppaan. Miksi koira muka ei voisi lähteä sinne mukaan? Mie menin mököttämään sen villatakin päälle, ettei se saa sitä päälleen, ja vedin korvat luimuun. Älä tuu sössöttään yhtään enempää enää!

005.jpg
Tuossa kuvassa näkyy paitsi mun turkin komea kiilto, myös paljas, karvaton läntti. Se jäi muistoksi viime kesän suuresta auton villisikojen jahdista.

Ja läski mie en enää ole. Sen sanoi trimmaajakin. Voisinkohan jo saada oikeaa ruokaa, alkaa nuo light-papuset maistuun puulle.

Kunnioittaen Viivi