Kävin tuolla Susikairassa taas ilahduttamassa itseäni Akan kertomuksilla lapsiperheen rönsyilevän reippaasta elosta Nauratti visio ohi konttaavasta vauvasta, jolla oli oranssilla tussilla sotkettu naama (anteeksi, Akka, kirjoitat vain liian mukaansa tempaavasti, nauramatta niitä ei voi lukea).
Sitten tuli mieleen, että pitäisi pitää naama levynä ja olla nauramatta. Nimittäin näin kävi Hannille tänä aamuna:
Vessan pyyhenaulakko oli tullut pyyhkeineen alas. Se on kiinnitetty koukkujen kohdalta seinään tarralla, ja tarrat antoivat periksi. Siispä aloin etsiä korista kakspuoleista teippiä laittaakseni naulakkoon uudet teipit.
En löytänyt teippiä (on sitä jossain, mutta en vain tiedä, missä se "jossain" on..), mutta käteeni osui pikaliima. Muistin, että yhdeltä keijulta oli siipi poikki, nytpä korjaan sen.
Niistin nenäni (pujo on alkanut kukkia, tiedoksenne), laitoin nuukana naisena käytetyn talouspaperipalan tiskipöydälle odottamaan seuraavaa niistoa, hain keijun ja liiman ja aloin paikata siipeä. Koska liimatuubi oli avattu, päätin kokeilla, onko se kuivunut. Pursotin liimaa vähän käytetyn talouspaperimytyn päälle, ja totesin että hyvin tulee pikaliimaa putkilosta.
Liimasín keijun siiven onnistuneesti, totesin sen jälkeen, että nenä vuotaa, ja niistin nenän.
Miten saadaan pikaliimalla liimattu vasen sierain auki??
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.