Jassoo, olen saanut vauvanruokamainoksen tuonne alareunaan. Onneksi sen saa pois, oikeassa alakulmassa on ruksi ja  "sulje mainos".

Kerronpa lisää siitä Rauhalan oudosta huoneesta. Enpäs kerrokaan, kun kerron ensin meidän entisen kodin, vanhan maalaistalon (=lahopaskan) kummituksesta. Kerrataan, jos olen tästä aiemmin kertonut.

Kun muutimme vanhaan, 40-luvulla rakennettuun taloomme, siellä tapahtui aika kummia. Ensimmäisten kuukausien ajan yläkerrassa kuuluivat raskaat navettasaappaiden askeleet, jotka kulkivat aina portaiden yläpäästä aulan läpi vinttikomeron ovelle ja pysähtyivät siihen. Askeleet olivat tosi selkeät, ja äänen kuulivat muutkin kuin me. Vieraat saattoivat kesken lauseen jäädä kuuntelemaan hämmästyneenä töminää ja kysyivät, että eihän yläkerrassa ole ketään...?

Oletan, että talon nuori-isäntä siellä kävi tarkistamassa, kuka taloon muutti. Isäntä oli tehnyt itsemurhan talossa, enkä ihmettele vaikka teko olisi tapahtunut yläkerrassa, siinä kohtaa jonne askeleet pysähtyivät. Muutaman kuukauden jälkeen haamu hiljeni. Kai se oli hyväksyntä ja lupa meille, että saamme jäädä sinne asumaan.

Rauhalan uuden puolen isossa kammarissa on ollut outo tunnelma. Ei alusta saakka, mutta siinä vaiheessa kun sinne alkoi tulla huonekaluja. En viihdy siellä, vaikka olen todella yrittänyt, siellä tulee kolkko ja kumma olo, vaikea selittää. Olen varta vasten istunut sohvalla kudin kädessä, vienyt sinne iltapalan, istuskellut ja katsellut ympärilleni, varustanut seinille kodikasta tavaraa, siis todella nähnyt vaivaa. Ei auta, huoneessa on "jokin".

En yleensäkään pelkää missään mitään, en pelännyt entisen kodinkaan kummitusta. Mutta kun yhtenä pimeänä iltana istuin kamarissa, tuli tunne että joku tarkkailee ikkunasta. Menin takaovelle, ja tarkistin asian, vaikka tiesin ettei siellä ketään ole. Silti vaihdoin toiseen huoneeseen. En voi sanoa pelkääväni, mutta olo on epämiellyttävä.

Sisko tuli käymään mökillä, tietämättä etukäteen, mitä olin aistinut. Hän huomasi saman, kynnyksellä tulee sellainen olo, ettei huoneeseen halua mennä. Eli en ole ainoa, joka asian vaistoaa, ja mulla se epämiellyttävä olo liittyy etenkin huoneen siihen osaan, jossa on ovi ulos.

Istuimme illalla kamarissa, ja yhtäkkiä tuli kumma tunne, kuin huoneessa olisi jokin. Ei joku, vaan jokin. Samaan aikaan sisko tunsi viileän ilman virtaavan käsilleen, ja minä sanoin: nenään tulee tupakan haju. Kuten tulikin. Istua tönötimme sitkeästi huoneessa,  eihän meitä yksi haamu häädä pois.

Seuraavana päivänä aamulla sisko meni kamariin ja huomasi, että tunnelma oli muuttunut. Hän kävi sohvalle pitkäkseen, ja kun menin sinne kohta perässä, totesin ovella: nyt täällä ei ole ketään ylimääräisiä. Saa nähdä, onko tilanne pysyvä, vai palaako Hän.

Mietin talon historiaa. Kaikissa muissa huoneissa on hyvin levollinen tunnelma, myös ulkorakennuksissa. En tiedä paljonkaan edellisistä asukkaista, mutta tapetoidessani huomasin, että siellä on ehkä ollut yksi kiivasluonteinen asukas. Yksi ovi oli potkittu rikki (oletan että potkittu, reiän sijainnin ja muodon perusteella), seinissä oli jälkiä potkimisesta. Tiedän myös, että talon vanha pariskunta olisi halunnut jäädä sinne viettämään vanhuudenpäiviään, talon vanha kamari oli jo kunnostettu sitä silmällä pitäen.

Sitten pappa kuoli. Yhdeltä naapurilta sain kuulla, että pappa hiipui lopulta pois aika nopeasti, entinen ammatti kiviporamiehenä oli kai vaikuttanut monin tavoin papan kuntoon. Mummu jäi yksin, ja olisi halunnut jäädäkin sinne, mutta sairastui vakavasti ja mökki meni myyntiin. Mummulle myynti näytti olevan kova paikka, mutta hän sanoi mulle kauniisti olevansa hyvällä mielellä siitä, että mökki meni mulle, joka tykkään vanhoista taloista, ja lupasinkin pitää siitä hyvän huolen ja rempata tyylin mukaisesti.

Villi veikkaukseni onkin (juujuu, uskon että siellä tosiaan kulkee mun ja Viivin lisäksi joku), että pappa olisi halunnnut että mökkiä ei myydä. Mun on nyt vain saatava pappa vakuuttuneeksi, että en halua mitään pahaa, ja kun mökki piti jollekin myydä, olen oikea asukas sinne. Huomatkaa, että tunnelma muuttui jäiseksi siinä vaiheessa, kun kippasin sinne ensimmäisen huonekalun. Siis pappa näki, että toi aikoo tosissaan tänne asettua.

Heh, sisko sanoi nähneensä ohjelman, jossa jotain naista kiusasi vainajan henki, ja aiheutti mm sähköiskuja kylvyssä. Mitäs siitäkin pitäisi tuumia

(Lisätty illalla:) tuolla kommenteissa kysellään vähän taustoja. Se vanha osahan on rakennettu 1915,  eikä myyjämummu tiennyt talon historiasta enempiä. Mutta huone, jossa meillä on papan kanssa erimielisyyksiä siitä, saanko olla siellä vai en, on papan rakentamaa osaa. Toisaalta, vain yhdessä huoneessa on huono ilmapiiri, viereisessä uuden puolen huoneessa taas ei. Niiden huoneiden välistä ovea oli potkittu hajalle., samoin kummitteluhuoneen seiniä.

Mummulta pitäisi kysellä hyvin taitavasti asioista, eikä möläyttää, että oliko se sun röökaava ukkos niin pahapäinen, ettei saa rauhaa kuolemansa jälkeenkään Mutta paria naapuria voisin jututtaa ja kautta rantain vähän kysellä. Mutta nyppiihän se, jos kuolee kesken remonttia, eikä vaimokaan saa jäädä sinne, vaan tällainen akka tunkee haamun reviirille. Nyppis muakin.