Vielä muutama kuva Hurghadasta. Roskien ja lian määrää ei kuva oikein tuo esiin, varsinkaan kun ei hajuja saa kuviin ympättyä mukaan. Mutta silti paikassa kuin paikassa viihdyn paremmin  paikallisen väen keskuudessa kuin hienostohotellin kliinisessä ilmapiirissä (ei se rahasta suinkaan ole kiinni, ei! )

Talot ovat suurimmaksi osaksi keskentekoisia, johtuen verosysteemistä. Valmiista rakennuksista pitää maksaa isompi vero kuin puolivalmiista. Tässä on hauskasti  tehty rappuset ylempään kerrokseen, jota kerrosta sitten ei koskaan rakennettukaan.

Kulkukoiria oli jonkin verran, mutta näimme myös useamman kerran selkeästi kadulta kotikoiriksi adoptoituja koiria. Yhden kerran vastaamme tuli nainen kahden koiran kanssa. Toinen koirista juoksi irrallaan, toinen oli kytkettynä. Vapaana juokseva koira tuli tervehtimään, ja se jäi pitkään katselemaan peräämme, ja selvästi mietti, kannattaisiko lähteäkin meidän mukaamme. Koiralla oli vain kolme jalkaa, mutta se ei tahtia haitannut. Tämä reppana sen sijaan makoili kadulla aina  samassa paikassa, ja keräsi selvästi voimia pentujensa ruokkimiseen. Nisät pullottivat maitoa. Koira-parka jaksoi vähän raottaa toista silmäänsä - toista silmää ei nimittäin ollut - heiluttaa häntäänsä ja sitten se jatkoi uniaan.

Hurghadan Lassila-Tikanoja:

Basaarialue sijaitsi hiekkavuoren vierellä, ja satuimme sinne tuulisena päivänä. Illalla oli hiekkaa joka paikka täynnä, ja mulla astmaatikkona aika raskasta hengittää.

Kuvat on otettu siitä kippolasta, jonne minut on myyty 56 kamelista.

Basaarialuetta:

Ja sen laitamia:

Lika, kärpäset ja hajut eivät tuntuneet paikallisia haittaavan, ja miksi olisikaan. Tämähän on heidän maansa ja heidän elämäänsä.

Hotellimme kulmilla kierteli pieni kengänkiillottaja. Hän tuli näyttämään sandaalejani ja elehti niiden tarvitsevan putsausta. Olimme kysyneet Kamalilta, mitä yleensä kengänkiillotuksesta maksetaan. Kamal kertoi, että oman harkinnan mukaan, joku maksaa punnan, joku viisi. Kun kysyin pojalta, paljonko sandaalien puhdistus maksaa, hän ilmoitti pokkana: fourteen pounds (= n. 2 euroa). Valitin kovaa taksaa, mutta suostuin antamaan kenkäni puhdistettavaksi. 

Poika asetti eteeni kaksi pahvinpalaa, joiden päällä sain seisoa kiillotuksen ajan, ja sitten hän aloitti ammattimaisin ottein työnsä. Aina välillä hän vilkaisi mustilla silmillään minua ja kysyi selvästi ilmeellään, olenko tyytyväinen.

Kun työ oli tehty, laitoin pojan käteen 20 punnan setelin. Ilmekään ei värähtänyt pojan kasvoilla, vaikka takuulla megapalkkio sai mielen hyväksi.

Seuraavana päivänä poika odotteli taas hotellin kulmalla ja nähdessään minut, hänen ilmeensä kirkastui: taas oli tiedossa hyvä palkka. Menimme syömään, ja poika asettui ravintolan ikkunan taa kadulle istumaan ja odottamaan. Välillä hän huitoi minulle ja elehti, että olen mokoma taas ehtinyt sotkea kenkäni, ja ne olisi kiillotettava uudelleen. Olin samaa mieltä, mutta kultakauppias, jonka kaupan edessä poika päivysti, tuli ja ajoi pojan pois, enkä enää häntä nähnyt ennen kotiin lähtöämme.

Ai, ai, vielä olisi kerrottava vaikka mitä juttuja. Vieläkö joku jaksaa lukea part kolmosen?

Tähän loppuun kuva meidän suihkuun majoittuneesta pikkuisesa Gekosta. Kamal hoiti sen elävänä ulos, kielsimme tappamasta sitä.