Istuttiin ja rupateltiin, juotiin teetä ja kahvia ja hieman herkuteltiin.. oikein rattoisa iltapäivä, kiitos Anneli. Otetaan pian uusiksi taas.
Ja Anneli on Anneli, tuli tänne pussissaan hienot tuliaiset, Ja itse tehdyn kortinkin sain
Ja sitten tämä. Vihertykää kateudesta. Annelin cd-levyistä tekemä persoonallinen säilytyspurkki, jota ei todellakaan ole kenelläkään muulla. Uniikki. Tämä on jo käytössä, makkarin lipaston päällä kaiken tärkeän pikkusälän säilyttäjänä. Värit passaa sävy sävyyn sinne.
Ja sain edelleen cd-levystä askarrellun mukin alustan. Otin sen käyttöön eilen illalla iltateetä juodessani, ja yritän olla varovainen, etten vain sotke sitä.
Aamukahvikuppini (se Pentikin, joka täytyy aina olla aamukahvilla puhdas ja käytössä, muuten on aamu pilalla) sointuu kauniisti väriensä puolesta alustaan. Arjen pientä estetiikkaa
Annelille kiitos vielä kerran käynnistä ja kauniista tuliaisista!
Kerronpa vielä toissa-aamuisesta herätyksestä. Kuulin seitsemän aikaan aamulla hirveää kolinaa jostain, heräsin siihen. Hetki meni unenpöpperössä, ennenkuin tajusin, että joku hakkaa oveani. Viivi haukkui tietenkin hulluna. Kolina vain jatkui, je melkoisen tovin seisoin oven takana ja mietin, uskallanko avata. Kun sitten pauke ei loppunut, raotin varovasti ovea. Oven takana seisoi mies oransseissa haalareissaan ja sanoi, että he kaivavat tien auki talon kohdalta. Jos haluan tänään autolla jonnekin, auto täytyy siirtää pois pihasta. Kysyin, että milloin se pitää siirtää. Heti, kaivaminen on jo aloitettu.
Ei muuta kuin yöpaidan päälle toppavaatteet ja pihalle. Tässä lähellä ei edes ole kauppoja tai muita pihoja, jonne auton saisi, joten ajoin melkoisen kauas, yhden pizzerian pihaan, jonne jätin autoni. Hieman annoin takaisin tullessani miehille palautetta siitä, että asia on ollut tiedossa jo kauan, olisi siis ollut mukava saada vaikka postilaatikkoon jätetty tiedote asiasta. Mies vastasi, että ei tätä tämän jälkeen kaivetakaan auki seuraavaan 40 vuoteen. Vastasin, että kiva juttu, silloin olenkin sitten jo kuollut.
Kaivuri kaivoi tunnin verran kuoppaa. Kolme oranssipukuista seisoi vieressä ja katseli. Lähtivät kahvitunnille ja tulivat takaisin neljän tunnin kuluttua. Kaivuri jatkoi kaivamistaan, seisoskelevien oranssipukuisten joukkoon oli tullut neljäs. Kaivoivat pari tuntia. Lähtivät ruokatunnille tullakseen takaisin parin tunnin päästä. Seisomaan, ja se yksi kaivamaan. Neljän aikaan olikin aika lähteä kotiin raskaan työpäivän jälkeen. Onneksi ehtivät sentään täyttää kuopan uudelleen, sain autoni takaisin omaan pihaan. Kiirettä piti, mutta saivat homman tehtyä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.