Mie en tykkää tässä uudessa vuodatuksessa:

- Hallintasivulla kaikki kirjoitukseni näkyy oikeanpuoleisessa laatikossa kolmeen kertaan. Eli kun kirjoitan tämän, sinne tulee uusimmaksi kirjoitukseksi "Lyhyt juputus 1 minuutti sitten", sen alle "Lyhyt juputus 1 minuutti sitten" ja "Lyhyt juputus 1 minuutti sitten" Paperin tuhlausta.

- Kommenteissa ei enää tule näkyviin se aina yhtä iloiseksi tehnyt sinisen päälle kirjoitettu "Blogissasi on 45 uutta kommenttia" (lukema omasta päästä, ehkä arvasittekin). Nimittäin nyt ei muista, montako kommenttia oli esimerkiksi kolmanneksi viimeisessä kirjoituksessa. Joku on saattanut kommentoida siihen jälkikäteen, jotain tärkeääkin, mutten älyä mennä tarkistamaan oikeasta kohdasta mahdollisia uusia kommentteja. Viikko sitten kirjoitettuun postaukseen on edelleen kirjoitettu: 14 uutta kommenttia. Ei ne ole uusia, olen jo lukenut ne. Mutta jos siinä huomenna lukee: 15 uutta kommenttia, en älyä mennä katsomaan, kuka vielä ilahduttaa kommentoimalla (kommentit on ihania lukea, tiedätte varmaan).

- Oikein mihinkään ei pääse yhdellä klikkauksella, pitää kiertää jostain kojelaudan kautta.

- Mun(kin) blogissani mainostetaan. Ellosta ja jotain sauvaa, joka maksaa vaan euron. Mie en ole mikään rätti- tai sauvakauppias. Niih! Mie en ikinä edes osta paitaa, jossa on jokin adidas-benetton-nike-sana näkyvillä. Hoitakoon mainostuksensa jotain muuta kautta kuin mun kautta. Niih osa 2! (Tässä yhteydessä jostain syystä on pakko mainita, että mulla on aidot!!! Versace-farkut!!! aidolla!!! hologrammilla!!! Ostettu Indonesiasta Pekanbarun kaupungista, maksoi myyjän parin kuukauden palkan verran = 25 euroa)

Kaikki muut menettelee, mutta tuon kakkoskohdan haluaisin vanhaan malliin: haluaisin että mulle näytetään heti ne kommentit, mitä en ole lukenut. Vai enks mie taas oikein älyä, miten tää toimii? Oonks mie vaan taas niin tyhmä ja tumpelo? Ei saa nauraa Hannille.

Ai, yksi juttu on vielä kerrottava. Mun entinen miesystävä kertoi, että oli edellisessä liitossaan kova pitämään mykkäkoulua, mikä on mulle täysin tuntematon taito (arvasittekin ehkä). Sitten hän vakavalla naamalla kertoi, että kun oli viikon ollut mykkäkoulussa, tuli jokin asia, joka oli aivan pakko sanoa vaimolle (tyyliin talo palaa muuten tällä hetkellä). Koska hän oli periaatteen mies, ei hän voinut tietenkään sanoa ääneen asiaansa, joten hän kirjoitti sen paperille ja työnsi lapun vaimon nenän eteen.

Mie en uskaltanut nauraa, vaikka naamaa nyki melkoisesti. Sitten oli pakko kysyä: saanks mie tässä kohtaa nauraa? Sain luvan, ja päästin ilmoille raikuvan, helpottuneen, pidätellyn naurun.

Sen pituinen se.