1842883.jpg
Iina-kissamme on 13-vuotias rouva, joka periaatteessa tietää, että hänen kuuluisi jo olla aikuinen, ellei peräti keski-ikäinen ja käyttäytya arvokkaasti, mutta se unohtuu rouvalta hyvin usein. Eikös ne lemmikit muistuta omistajaansa?

Jos Iina olisi ihminen, hänen lajinsa olisi seinäkiipeily. Koska hän kuitenkin joutuu elämään elämänsä kissana, on hän soveltanut lajin itselleen sopivaksi, ja kiipeilee seinän levyisessä lundiassa kirjojen takana. Jossain vaiheessa kiipeilysession ollessa käynnissä, alkaa kuulua kopsetta, ja rouva pudottelee kirjat lattialle tarkistaakseen koordinaatit, sen jälkeen osaa taas suunnistaa kohti katonrajaa.

Olin jossain vaiheessa sitä mieltä, että kissat eivät ole kovin älykkäitä, ainakaan koiriin verrattuna. Iina osoitti luuloni vääriksi viime kesänä, se nimittäin melkein onnistui kusettamaan minua. Iina oli saanut pahan viiltohaavan tassuunsa seikkallessaan lähimetsässä, ja eläinlääkärikäynnin seurauksena se sai inhottavan kauluksen moneksi päiväksi kaulaansa. Sitä tietenkin sääliteltiin, surkuteltiin ja hemmoteltiin kaikella tavalla. Sitten kaulus otettiin pois, ja se pääsi taas kotipihaan ulkoilemaan.

Kun tulin yhtenä päivänä kaupasta kassieni kanssa,  Iina käveli pihassa vastaan huutaen surkealla äänellä: auta! Se istahti eteeni, nosti tassua ilmaan ja naukui: tää haava repes taas! Se yritti urheasti linkuttaa muutaman askeleen, mutta siitä ei tullut mitään, taas piti istua, näyttää tassua emännälle ja huutaa. Ei voi olla totta, haava polkuanturassa oli revennut, se taas tietäisi uutta eläinlääkärikäyntiä (ja isoa laskua..)!

Sanoin Iinalle, että tulen kohta kunhan saan kassit vietyä sisälle. Kun laskin kauppakasseja pöydälle, tajusin että Iina näytti väärää jalkaa, ei sitä missä haava oli ollut. Samassa näin keittiön ikkunassa, että kissa kirmasi takapihalla perhosen perässä, eikä sen jalassa - missään neljästä - ollut mitään vikaa.

Se oli vain saanut hyvän idean nähdessään että tulen kaupasta: kinkkua saa aina kun valittaa kipeää tassuaan. Ei mikään tyhmä elukka!