Heippa kaikki kultsipuppelit!
Hanni yrittäisi palata areenalle, vaikka bloggailuhalut on nyt - toivottavasti väliaikaisesti - mennyttä. Mun kärsivällisyys vaan ei kestä, ei edes sitä, etten saa tätä ulkoasua mieleisekseni, koska olen tumpelo, enkä osaa pienentää / muuttaa kuvan kokoa sopivaksi tuohon etusivun yläreunaan. Jonkin aikaa siinä olikin mammuttikokoinen mökki talviasussaan, mutta päätin, että parempi sitten ilman kuvaa kuin puoli sivua peittävä hirvitys.
Mitäpäs nopeasti kertoisi yhteenvetona. Tässä kotikotona yritän potkia patalaiskaa, saamatonta isännöitsijää perseelle, jotta hän hoitaisi edes auttavasti, edes kolmannen pyynnön jälkeen ne neljä (4) asiaa, jotka yhtiökokouksessa hänen hoidettavakseen jäivät. Kokouksessa kävi se, mitä etukäteen pelkäsin, eli musta tuli taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Ei sen vuoksi, että olisin siinä hyvä, vaan sen vuoksi, että olin ainoa todellinen vaihtoehto. Ja pähkin, että koska näköjään joka tapauksessa nämä hommat lankeaa mun tehtäväkseni, voin ne sitten hoitaa ihan virallisesti virkani puolesta. Meinaa nousta kusi päähän tässä hallituksen johtotehtävässä (ai jaa, eikös tähän saa hymiöitä... no, tähän tulisi aurinkolasipäinen hymiö, jos tulisi).
Kuriositeettina mainittakoon, että edellinen yhtiökokous on jäänyt kokonaan pitämättä viime vuonna, ja taloyhtiön hallitukseen kuului ihmiset, joilla ei enää pariin vuoteen ollut mitään tekemistä koko talon kanssa. Hyvin on hoidettu asiat!
Taloyhtiössä on nyt pidetty siivoustalkoot, ja sekin oikeastaan mun ansiota. Isännöitsijä hommasi kolmannen käskyn jälkeen sentään meille lavan pihaan, jonne mätettiin kaikki talon paska, jota entiset asukkaat, sekä saneerausaikana rakennusmiehet olivat taloon jättäneet. Talon entinen omistaja, saneeraaja, oli myös vuokrannut yhden varastoista ulkopuoliselle ihmiselle (??) ja ottanut rahaa siitä, vaikka hänellä, sen enempää kuin sillä "vuokraajallakaan" ei ollut enää aikoihin ollut mitään tekemistä tämän talon kanssa. Asian selvittäminen jäi mulle (yllätys!) ja kukaan ei edes ollut tiennyt, että tällainenkin kummallisuus piilee tässä talossa. Mie sain sen sattumalta tietää, ja sitten alkoikin tapahtua ;) Lopulta saneeraaja haki ihan itse osan rojuista pois ja vuokralainen tyhjensi sen varastonsa, mussutti tosin, mutta mie pidin pääni. Sitten siivottiin talon porukalla yhtenä viikonloppuna kaikki loput lavalle ja siivottiin talo. Nyt odottelemme sepeliä pihaan, jonka piti sopimuksen mukaan tulla viime viikolla. Kerran olen isännöitsijää jo muistuttanut ja saanut tuon vetelän ai-niin-en-ole-muistanut-vastauksen, joka on hänen vakionsa. Ja mie vastasin taas jäätävällä äänellä: KIRJOITA YLÖS!! Ja kirjoita samalla ylös, että sun piti laatia talon järjestyssäännöt ja lähettää ne mulle pari kuukautta sitten. Ilmalämpöpumppujen sovitusta huollosta en ole vielä edes muistuttanut. Tarviiko sanoa, että meillä vaihtuu isännöitsijä..
Mökille muutan taas kesäksi ja syksyksikin sitten kun saan talon asiat kuntoon, jotta voin lähteä. Aina silloin tällöin olen siellä jo ollut muutaman päivän kerrallaan. Riehunut siellä, tehnyt ruumiillista työtä, alkanut rakentaa jonkinlaista puutarhaa (aika heikolla menestyksellä tosin, se näyttää edelleen aika hirveältä) kärrännyt kompostia ja leikannut ruohoa. Keväällä pidettiin muksujen kanssa talkoot ja poltettiin suurin osa viime kesänä raivatusta orapihlaja-aidan oksista ja risuista. Kaamea homma, mutta etenkin Kaksosjätkä ahkeroi ruokapalkalla siellä 12 tuntia, ja sinne ei enää jäänyt paljonkaan polttamatta. Alkoi vain olla niin kuivat ja tuuliset kelit, etten uskaltanut enää yksin niitä alkaa polttaa. Mutta voiton puolella olen.
Elli käski kertoa, että hän voi aika huonosti tuossa aiemmin kevättalvella. Sen verran huonosti, että piti oikein lääkäriin lähteä. Sanoin lääkärille, että olen tehnyt diagnoosin. Ellistä otettiin hirveä määrä verikokeita, joiden jälkeen selvisi, että sillä on kilpirauhasen liikatoiminta, minkä asian olin lääkärille jo kertonut. Nyt se syö tyrazol-tabletin joka aamu ja voi paljon paremmin. Mitään muuta vikaa siitä ei löytynyt, joten ehkä se elää vielä hyvässä lykyssä vuosia.
Viivi on edelleen hemmoteltu paskiainen.
Nyt koitan muistaa kirjoittaa vähän useammin...
(ja miten hitossa pääsen esikatselemaan tätä? Kuvia en ainakaan saanut pienennettyä yrityksestäni huolimatta. Hermot ei ole yhtään paremmassa kunnossa vieläkään..)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.