Täytyy ilmoittautua, ettei kukaan luule mun pudonneen telineiltä. Vaikka tänään oli kyllä vähällä. Silkasta väsymyksestä asetin telineet huonosti, ne keikahtivat ja meinasivat heittää akan alas

Maalien kaapimisessa on menossa loppusuora, ja tänään jo hain maalikaupasta homepesuaineen ja kristallisoodaa, vesiletkua, pensselit ja pohjamaalin. Huomenna kiipeän vielä kaapimaan toisen päädyn yläosan maalista puhtaaksi, ja sitten alan pesuhommiin. Osa seinistä on vähän homeesta pilkullista lautaa, joten pesen ne kohdat homepesulla, muuten kristallisoodalla. Sitten näytän vielä teräsharjaa seinille, ja lopulta pääsen maalaamaan.

Suoraan sanottuna, tänään iski väsähdys, ja mietin, että olenko ihan hullu nainen, kun pistän itseni tuollaiseen kuseen mökkini kanssa. Tiedän, että kun näen kätteni jäljet ja voin sanoa, että helvetti, mie tein tuon kaiken ihan itse ja ihan yksin, niin olo on taas kerran pollea. Ja tämä väsähdys iskee mulle usein, kun jokin iso projekti alkaa kääntyä voiton puolelle. Nimittäin maalaaminen on sentään lasten leikkiä tuohon esityöhön verrattuna. Että voi ihmisen kädet olla kipeät!!

Esikoinen poisti maalit mökin toisen päädyn korkeimmalta kohdalta, ja itse jouduin toista päätyä kaapiessani toteamaan, että en ihan ylety katon harjaan saakka telineilläkään. Ette muuten halua tietää, miten huomenna aion ratkaista asian . Otan valokuvan siitä, miten yletyn (ehkä?) ylös asti.

KIva yllätys oli, että katon ja seinän välisessä rakosessa on ampiaispesä, itse asiassa kahdessakin kohtaa. Lisää haasteita Hannin elämään.

Mutta hyvältä näyttää kuitenkin, isoin työ on takana, ja maalausilmoja näyttää vielä riittävän. Kunhan tästä tokenen, alan vähitellen järjestellä niitä kokoontumisajoja.

Toivottavast Rauhala on silloin jo uudessa puvussaan. Väriä en kerro vieläkään