(Tulipas  otskikko... siis otsikko, taas sarjassamme mitä sylki suuhun toi)

Eilen oli pakko lähteä tarkistamaan mökin kunto. Vähän huolestuttaa, miten se kestää paukkupakkaset ja lumipyryt. Siellähän se seistä nökötti, eikä ollut pakkasesta moksiskaan.

Kun ajoin mökin pihaan, hämmästyin isoja renkaan jälkiä, jotka näkyivät menevän mökin nurkalle. Mietin, että noinkohan Tokaksvanhimman uhkaus oli toteutettu. Hän on siinä läheisessä varuskunnassa töissä, ja mökin ostettuani hän huudatti mua uhoamalla, että meidän sotaharjoitukset ei tule pysymään siellä metsissä, vaan tullaan sun mökin pihaan riehuun. Panssarivaunun pyörän jäljet ne olisi voineet olla.

Hyppäsin autosta ulos ja seurasin, minne jäljet johtivat: voi ihanuutta, likakaivolle! Lähikylän Antti, joka on käynyt aina mökin likakaivon tyhjentämässä, oli omin nokkineen mennyt ja tehnyt miehen työn. Jee! Pääsen pissille myös mökillä!

Laskua sen sijaan mies ei ollut jättänyt postilaatikkoon, kuten pyysin häntä tekemään. Täytyy huomenna soittaa ja kysyä, mitä maksaa ja minne maksetaan. Hän uhkasi, että kalliiksi tulee, mutta äänensävy puhelimessa paljasti,. että taitaa olla aika paljon halvemmat  taksat kuin Lassila-Tikanojalla.

Mökiltä toin ensi viikolle hommia (no joo, haastepalkintojen teko odottaa myös, mutta ei puhuta niistä). Siskon appiukon kuolinpesästä, samasta paikasta kuin on peräisin ne vanhat flanellipaidat, joista jo olen jotain ommellutkin, sain vanhoja patjanpäällisiä. Näitä aitoja, alkuperäisiä. Leikkelin niitä jo tyynyraakileiksi, aion ommella niistä tyynyjä. Kangas oli joistain kohden kulunut puhki, ja löysin pari tahraakin, mutta sain silti ehjää ja puhdastakin kangasta.

Toinen, pienempi patjapussi on sini-beessiä, sen pilppuan, kunhan saan nämä tehtyä. Eli jos joku haluaa ostaa vanhanajan raitakankaista tehtyjä tyynynpäällisiä, niin täältä pesee. Niitä tulee mun omaan käyttööni turhan monta.

Tänään tein muksuille leipää reseptillä, joka mulla on ollut varmaan 15 vuotta. Esikoinen nimesi tämän aikanaan Sikahyväksi Leiväksi, ja sillä nimellä se on kulkenut siitä saakka.

Ohje on helppo, edes käsiä ei tarvitse sotkea taikinaan, eikä yleiskonetta ottaa esiin. Aikaa se vie, koska ensin liotetaan kauraryynejä vedessä tunti, sitten taikinaa nostatetaan tunti, ja paistetaan melkein tunti. Niin ja ruma leivästä tahtoo tulla, koska se kaadetaan pellille läjäksi.

Paistetaan tunnin verran 200 asteessa.

Kun olen ottanut sen uunista, käärin sen froteepyyhkeeseen, koska kuori on kivikova. Se jää rapeaksi, vaikka noin tekeekin. Leivän rakenne on rapeakuorinen, ja reikiä täynnä (reikäleipä?)

Ja parasta samana päivänä syötynä. Laitoin puolet pakkaseen, ja puolet mukulat on jo syöneet.

Olen reilu, ja jaan tämän Sikahyvän Leivän ohjeen teillekin:

1/2 litraa vettä

1 1/2 dl kauraryynejä

1/2 rkl suolaa

25 gr hiivaa (1/2 pkt). Kuivahiiva ei ole oikein hyvää tähän..

8 dl vehnäjauhoja

 

1) Pane kauraryynit turpoamaan tunniksi 3 dl:n suolalla maustettua vettä

2) liota hiiva 2 dl:n kädenlämpöistä vettä, ja lisää kaurahiutaleiden joukkoon.

3) LIsää vehnäjauhot parissa erässä ja sekoita puuhaarukalla taikina tasaiseksi (mie vatkaan ensin vispilällä puolet jauhoista nesteeseen, tulee noita reikiä enemmän) Peitä liinalla ja nostata noin tunnin ajan (= kaksinkertaiseksi)

4) Kaada taikina leivinpaperille, käytä apuna lastaa. Paista 200 asteessa noin tunti (mie en ihan noin kauaa pidä uunissa).

Siinäpä se. Alkakaa leipoa!