Ei kuulkaa ole tämä vanheneminen kovin ruusuista, vaikka kaikki muu mun elämässä mielellään onkin. Meni näkö.
Mulla on ollut 15 vuotta lukulasit, jotka on pari vuotta sitten uusittu vahvemmiksi. Sellaiset nenämallilasit, joiden läpi näkee hyvin lukea, mutta joiden yli täytyy katsella muuta maisemaa. Mutta sitten se muukin maisema alkoi vähitellen sumentua. Ilman silmälaseja oli kaupassa ihan turha yrittää lukea tuoteselosteita (keliaakikon täytyy ne usein tarkistaa), mutta viimeisen puolen vuoden aikana en enää erottanut hintoja hyllyn reunastakaan. Kotona elin oudossa pöpperössä kaiken aikaa, kunnes jossain vaiheessa aloin ymmärtää, että tarvitsen ehkä kaksteholasit. Viimeistään tajusin ne tarvitsevani, kun menin kampaajalle, ja tuolista nousi edellinen asiakas, joka tervehti minua nimeltä: Hei, Hannele! Mitäpä kuuluu? En nähnyt, kuka mulle puhui. Nolo!
Myönnetään, ettei se pelkästään tajuamisesta kiinni ollut, rahasta enemmänkin. Päätin ronskisti ottaa silmälasirahat mökin remppaan varaamastani lainarahasta. Hätätilanne.
Menin optikolle suoraan sieltä kampaajalta, ja pääsin suoraan näöntarkastukseen. Optikko sanoi, että sie et näe lähelle etkä kauas. Kysyi vielä, että miten sie olet nähnyt lukea telkkarin tekstit. No enhän mie olekaan, mutta luulin että vika on telkkarissa
Nyt mulla sitten on upouudet moniteholasit. Kalliit! Mutta ilmeisesti niitä ei ihan halvalla saakkaan. Tai olisinhan mie saanut mainoksen mukaisesti 54% alennusta kehyksistä, mutta eipä niista alennustelineen kehyksistä mun nassussa olisi ollut muuhun kuin naurattamaan ihmisiä. Sen mie voin tehdä ilman lasejakin.
Outoa on katsella. Maisema kirkastui välittömästi, mutta totutteluun tässä menee kyllä muutama päivä. Mutta miehän sitten totuttelen.
Pistin lasit päähän, ja välittömästi vanhenin vuosia! Kaikki rypyt näkyy huomattavasti selvemmin kuin vielä alkuviikosta Niin ja huomasin myös, että joku täällä on aivan näinä aikoina vietävä parturiin:
Hänkin näkee hieman huonosti
Sitäpaitsi tämä samainen karvanaama jäi kiinni yhtenä päivänä: Viivi oli ilmeisesti löytänyt lattialta toffeekarkin ja yrittänyt syödä sitä. Toffee tarttuikin viiksikarvoihin ja Viivi narahti pöllimisestään. Oli muuten aika tuskaa saada toffee pois viiksikarvoja leikkaamatta. Vähän karvat jäi oudon näköiseksi, koska jouduin repimään toffeen pala kerrallaan pois naamasta.
Hoitakoon trimmaaja loput.
Mutta julkistetaan tässä kuva myös Hannista Viivin kanssa viettämässä sohvailu-iltaa. Mammalla on uudet näkimet nenällään. Ja me niin rakastetaan toisiamme
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.