Vihdoinkin sain urakoitua siskolle lahjaksi tarkoitetun tilkkupeiton valmiiksi. Peitto piti valmistua lokakuussa, jolloin sisko täytti tasavuosia (niitähän juhlittiin täällä). Sitten tuli niin paljon mökkitouhuiluja ja muuta kiirettä, että peiton tekeminen viivästyi.

Tikkaaminen oli työlästä. Päätin tikata peiton koneella kuvioiden ääriviivoja pitkin, ja se tiesi paksun peittorullan siirtelyä eestaas koneessa. Hanni keskittyy suu mutrullaan (tai kiroilee, kuka tietää)

Sitten käännetään ja taas tikataan. Tiukkaa keskittymistä.

Ja taas tikataan.

Kunnes joku TAAS haistaa, että mamma yrittää ommella uutta tilkkupeittoa. Iina rakastaa tilkkupeittojani, kuten on havaittu monta kertaa ennenkin (Susikairan  Remukin tietää tämän) Iina asettui hyvin määrätietoisen näköisenä peiton päälle makaamaan.

Sitten käänneltiin SEKÄ peittoa ETTÄ kissaa. Nimittäin nostin Iinan monta kertaa pois peitolta, ja yhtä monta kertaa se tuli takasin ja meni nopeasti makuulle. Eikä välittänyt pätkääkään, vaikka siirtelin sitä peittoineen edes ja takaisin.

Uni maittoi.

Monen päivän tikkaamisen jälkeen sain lopulta tämän valmiiksi, ja kiikutin eilen Ikea-reissullani siskolle Hesaan. Hän oli hyvin tyytyväisen oloinen peittoonsa. Koemakasikin sen jo sohvallaan. Tällainen tuli tällä kertaa.