Liskolandiasta mulle heitettiin palkintoplakaati, tällainen:

 

Kiitos, kultaseni!

Ja viiteen kysymykseen pitää vastata, ennenkuin saa palkinnon laittaa palkintokaappiin. Tässäpä nämä:

1) Milloin aloitit blogisi?


   21.8.2008


2) Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

 

 
   Voi voi, aiheita ei ole rajattu mitenkään, ihan sekamöllöä. Mutta lähinnä kai itsekkäästi omasta elämästä, lapsista, elukoista, mökistä, käsitöistä, höystettynä yleisluontoisella höpinällä, välillä vähän menneeseen elämään palaten.

 

 

 

 
3) Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
 
   No ei kyllä todellakaan yhtikäs mikään
 
4) Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

 

 

   Meidän ihana akkarinkimme, Tonnittarien yhteisö toimi ensin mun lätinöiden kirjoituspaikkana. Naiset kohteliaasti luki mun sepustuksia, ja sitten ehdottivat, että josko perustaisit oman blogin... en tiedä, oliko syy se, että he eivät jaksaneet siellä lukea jaarituksiani, vai kenties se, että siirtäisin jaaritukset eri paikkaan muidenkin luettavaksi. No, oikeasti tyrmäsin akkojen ehdotukset kirjan kirjoittamisesta, joten vaihtoehtona he ehdottivat blogia. Kaksoslikka auttoi tumpelon alkuun. (ja hahhah, jaarittelen edelleen MYÖS siellä yhteisössä )

 

5) Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

 

  Ulkoasu voisi olla vähän tyylikkäämpi. En tarkoita blogipohjaa, vaan esimerkiksi kuvia, joita sen pohjan päälle länttään Siis niitä omaottamia... Mutta en jaksa paneutua omaankaan ulkonäkööni, miten sitten blogini

Tämä taitaa olla aika monella jo... kysäisen silti JerikonruusultaMK:lta ja Vilukissiltä, kelpaisiko komea plakaati.

(P.S. äiti ilmeisesti pääsee tänään sairaalasta ja tuodaan mökkiinsä. Se palvelutalon asunto olisikin ollut väliaikainen toipumis- ja voimienkeräyspaikka, mutta mummu ei ajatusta edes harkinnut. Haluaa mökkiinsä heti. Siellä käy kaksi kertaa päivässä yksityinen hoitaja auttamassa kaikessa, ruoka tuodaan ruokapalvelusta, siivooja ja sairaanhoitaja käy tarvittaessa, joten eiköhän mummu pärjää... Harakka tuolla edellisessä postauksessa kyselikin, onko mulla pitkä matka äidin luo. Ei ihan mahdottoman pitkä, 200 kilometriä suuntaansa, mutta sen verran pitkä, ettei ihan joka viikko voi pistäytyä hoitamaan.  Kevään tullen yritän käydä kerran kuussa, kunhan ajokelit paranee ja tämän saakelin asunnon myynti edistyisi kaupanteon asteelle. Josta seuraa toinen

P.S.2: huomenna yhdet ostajaehdokkaat tulee katsomaan tätä kolmatta kertaa. Toisen käynnin jälkeen he ovat arvioituttaneet nykyisen asuntonsa mun välittäjällä, joten ilmeisesti he ovat oikeasti kiinnostuneita. Peukutuksia toivotaan! Ja sitten ihan muuten vaan

P.S.3 Fontit heittelee, mutta se ei ole mun vika. Se on Liskiksen vika, jolta tämän kopsasin )