Eilen illalla myöhään kotiuduttiin Egyptin reissusta. Reissu oli antoisa, monessakin mielessä. Ja reissu sai myös minut vakuuttumaan, että haluan mieluummin matkustaa Afrikan puolelle kuin esimerkiksi Kreikkaan, huolimatta siitä, että Hurghadassa oli meluisaa, kuivaa ja kuumaa, likaista, rahahuijareita, palavasilmäisiä miehiä (kyllä, kyllä sekin kuului sarjaan siitäkin huolimatta..), kiihkeitä kauppiaita, tinkaamista, tinkaamista, tinkaamista, ja varsinkin laumoittain venäläisiä turisteja. Siitäkin huolimatta.

Vatsatautia varsinaisesti en saanut, mutta yhden aamuyön ja aamupäivän istuin aika tanakasti vessan pöntöllä, ja mietin, kummasta päästä alan purkaa tavaraa ulos. Mutta selvisin kuuden tunnin sessiolla ja Imodiumin avulla taas liikenteeseen. Käsidesi oli kova sana siellä.

Miehet rakastuivat parissa minuutissa, ja syykin selvisi viimeisenä iltana ollessamme kolmatta kertaa syömässä Sakkalan kaupunginosassa, ihanassa lempiravintolassamme.  Mutta siitä toisessa postauksessa.

Yhden mokan tein viinipöhnässäni, ollessamme basaarialueella istumassa yhdessä kippolassa. Tummasilmäinen, kolmekymppinen tarjoilija rakastui palavasti minuun, ja laittoi lasinalustaan puhelinnumeronsa ja jäi näpräämään puhelintaan soittoa odottaen. Ennenkuin ajattelin asiaa pidemmälle, kokeilin, toimiiko numero. Toimi se ja samassa tajusin, että poitsu sai siinä mun numeroni samalla. Sain viestin puhelimeeni: "I love you so". Kun moka oli tehty, päätin vastata ja kysyin:"How many camels will you pay?"  Sitten isosisko jäi tekemään kauppoja. Lopullista kamelien määrää en enää muista, mutta ihan halvalla minua ei sentään myyty. Nimittäin matkamme toisena iltana menin myymään pikkusiskoni 7 kamelista, koska vertasin kamelia lämminverihevoseen, eikä se ihan tainnut mennä oikein.

Poitsu yritti soittaa kaksi kertaa, ja  laittoi illalla  viestin:" What ever you want, baby" ja vielä toisen viestin: "Hey baby, let´s deal!" Mietin, mitähän tämä baby, 53 vee voisi haluta, ja kun en keksinyt, luovuin ajatuksesta treffeistä

Tässä muutama kuva todisteeksi, että tosiaan oltiin etelässä:

Iltahämärässä otettu kuva parvekkeelta parkkipaikasta: kameli ja auto sulassa sovussa.

Tämä on Hurghadan toiselta puolelta: hienostohotelleja, marmorikatuja, upeita putiikkeja. Ja liian tylsää meille. Reissun ainoa vatsatanssija sentään nähtiin täällä. Keskitasoa, sanoo tämä aikanaan 7 vuotta lajia harrastanut.

Paikallinen rakennustyömaa.

Lihatiski. Pimeässä otetussa valokuvassa ei tule koko karmeus esiin

Nämä lapset istuskelivat vanhan kaupungin kadulla. Oppaana meillä oli oma hotellipoikamme Kamal, ja hän tulkkasi pyyntöni saada ottaa valokuvan. Näytin kameran kuvan lapsille, joiden silmät olivat ihmetyksestä pyöreinä.

Kamal vei meidän "sedän" kultakauppaan, josta isosisko (joka luultavasti tappaa mut jos näkee tämän kuvan itsestään täällä) osti korun halpaan hintaan. Huomatkaa sedän otsassa oleva tumma läikkä. Se on tullut ahkerasta rukoilusta ja pään maahan hakkaamisesta.

Lähibaarimme pöytään lahnautui aina kauppias Tomas, siskoni innokas ihailija. Tomas puhui liikaa ja pyysin tarjoilijaa tuomaan teippiä, jolla miehen suu tukitaan. Ja tarjoilija teki työtä käskettyä.

Hotellipoikamme ja oppaamme  Kamal oli uskomattoman ihana nuori mies. Hän teki aivan upeita pyyhetaideteoksia. Tässä näytteitä:

Viimeisenä aamuna päätin tehdä vuorostani Kamalille yllätyksen, ja pistin kaikki mielikuvitukseni likoon. Omasta mielestäni tämä on aika hieno. Varmuuden vuoksi kirjoitin viereen lapun, että se on käärme.

Mutta ei auta, palattava arkeen ja sen takia lähdettävä täydentämään ruokavarastoja. Kotona oli kaikki mennyt hyvin, mutta jääkaappi oli tyhjentynyt lähes valoa myöden.

Joten ei auta...