Seuraa juputusta. Hypätkää yli, kenellä muuten olisi hyvä päivä.

1) Käsitöiden tekemisen pitäisi olla rentouttavaa ja stressiä poistavaa puuhaa. Mutta jos on tyhmä käsitöiden tekijä, menee hermo, kun ei osaa eikä ymmärrä

Olen kutomassa itselleni pitsineuletakkia puuvillalangasta (mun ikisuosikkini on Tennessee-lanka, jonka tuotantoa ei saa ikinä lopettaa). Olen kutonut ennenkin pitsineuletta, ja periaatehan on yksinkertainen: lisätään silmukoita ja kavennetaan vastaavasti yhtä monta. Huaaaah! Ensinnäkään en opi tätä mallia ulkoa, vaan joudun seuraamaan nuotteja koko ajan, ja siltikin sotken oikeita ja nurjia silmukoita väärin. Miten pitsineuletta puretaan? Ei mitenkään.

Sitten tulin takakappaleen kainalokavennukseen. Koko ajan pitää laskea, että kavennettujen ja lisättyjen silmukoiden määrä pysyy oikeana, ja kavennettua tulee silti. Kuvion kohta hämärtyy epäselväksi, ja kudin lentää nurkkaan vähän väliä. Kun olen kaventanut, kutonut toiseen päähän ja kaventanut, ei silmukoiden määrä täsmää. Kavennan ylimääräisen pois ja joudun huomaamaan, että seuraavalla kerroksella silmukoita on liian vähän. PALAA HERMO!! Tähän saakka olen päässyt: silmukat on kavennettu, mutta niitä ilmestyy lisää tai katoaa mystisesti joka toisella kerroksella. Ja taas lasketaan...

Ja tässä on vasta takakappale. Hermoilu jatkuu etukappaleissa ja hihoissa. Älkää IKINÄ kysykö, missä tämä takki on, jollen joskus tule sitä vapaaehtoisesti tänne esittelemään.

2) Ja sitten tämä tapaus, joka juuri otetussa kuvassa nukkuu viattoman koiran unta. Paskat, sanon mie. Olen pitänyt sille mykkäkoulua pariinkin otteeseen.

Hakkasin lapiolla jäitä etupihani käytävältä yhtenä päivänä. Päästin Viivin irti siksi aikaa. VIRHE! Se löysi hetkessä lumen alta paljastunutta paskaa ja kieritteli itsensä, kylkensä, naamansa, kaulapantansa paskaan. Miten tuodaan paskassa rypenyt koira eteisen, portaiden, keittiön, kodinhoitohuoneen kautta suihkuun niin että itse riisuu vaatteita pois matkalla ja samalla yrittää estää koiraa (joka matelee katuvaa esittäen suunnilleen kyynerpäidensä varassa) sotkemasta lattioita, portaita, ovenpieliä paskaan. Ei mitenkään, joten ensin pestään koira (yööööök!) sitten pestään suihkuhuone (yöööööök!) ja lopuksi ovet ja lattiat (yöööööök!) Ja yritetään kaikkein viimeiseksi olla tappamatta koiraa. Sen jälkeen sille ei puhuta kahteen päivään mitään, mulkoillaan vaan.

(Viivi kuljettaa tuota TP:ltä saamaansa kanankoipea suussaan joka paikkaan. Yöllä mamma herätetään, jos koipi on unohtunut olkkariin, koiven pitää olla lähettyvillä koko ajan. Se toimitti vauvan virkaa Viivin ollessa toisen kerran valeraskaana. Tällä kertaa raskaus ei ollut yhtä dramaattista kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tuo koipi on edelleen rakkain esine mitä koiralla voi olla.)

No, sitten pari päivää mökötettyäni lepyin, ja lähdin Viivin kanssa katsomaan, onko joelle jo tullut joutsenia. Oli sinne, ja jäin seisomaan harjulle ja katsomaan niitä uljaita lintuja.

Ja mitä tekee Viivi. Ehtii kieritellä itsensä taas yltympäriinsä paskaan, ennenkuin ehdin tajuta mitään. Miten tuodaan kotiin koira, joka on paskassa ja miten tuodaan paskassa rypenyt koira eteisen, portaiden, keittiön, kodinhoitohuoneen kautta suihkuun niin että itse riisuu vaatteita pois matkalla ja samalla yrittää estää... no, lukekaa tuolta ylempää.

Täällä olisi puhdasrotuinen länsiylämaan terrieri myynnissä aika halpaan hintaan. Kesän rokotukset kaupan päälle.

3) Ja tapaus asuntokauppa. Tämä mun koti on ollut myynnissä lokakuun alusta! Melkein koko ajan ensiesittelyn jälkeen mulla on ollut hyväksytty tarjous, eli hyvin on mennyt kaupaksi. Paitsi että rahoja tai kauppakirjaa ei näy missään! Taas, perkele odottelen täällä perseeni päällä istuen, että ne ostajat, jotka nyt on mulle hyväksytyn tarjouksen tehneet,  saisivat oman asuntonsa myytyä! Tällä kertaa olin vähän fiksumpi, enkä antanut ottaa tätä myynnistä pois, katsojiakin on käynyt mukavasti, mutta edelleen odotan. Ja odotan. Ja odotan! Välittäjä on pitänyt neljä yleistä esittelya lokakuun jälkeen, ja niistäkin yksi mun vaatimuksesta. Eli mun on koko ajan myös potkittava välittäjää perseelle ja tekemään töitä! Eihän se ole mun tehtävä, eihän? Hän keskittyy nyt myymään sitä tarjoajien asuntoa, joka ei mene kaupaksi kaikesta päätellen. Loppuu rahat! Loppuu kärsivällisyys!

4) Tapaus terveys, oma ja Kaksosjätkän. Kaksosjätkä sairastui lomalla ollessaan, ja olin jo ambulanssia tilaamassa, kun kuumemittarin lukemat ei meinanneet riittää. Kuume saatiin inhimilliseksi, ja kasarmille palattuaan poika laitettiin osastolle, sieltä keuhkokuviin ja sieltä kotilomalle parantelemaan keuhkokuumetta.

Ja oma terveys: astma oireilee, ja kun vein astmalääkereseptini uusittavaksi, mulle laitettiin eteen kaavake, jossa tutkitaan, onko astmani hallinnassa. Täyttelin ruksit paikoilleen, hoitaja laski pisteet ja niitä oli liikaa: astmani ei ole hallinnassa. Pyysin uutta kaavaketta, jotta laittelisin ruksit eri kohtiin En saanut. Eipä siinä muuta, mutta se resepti ja kaavake jäi sinne, lääkärin pähkittäväksi, ja jos lääkäri päättää, että mut pitää tutkia, koska astmani ei ole hallinnassa, en saakaan lääkettäni, vaan joudun jonottamaan lääkäriaikaa, jotta lääkäri kirjoittaisi mulle sen saman lääkereseptin, jota yritän nyt uusia. Keskimääräinen jonotusaika on kolme viikkoa. Mie kuolen siihen mennessä, kun mulla ei ole lääkettä

Ei mulla muuta tällä kertaa.