Ihana blogiystäväni Hehkuvainen laittoi minulle viime viikolla sähköpostia, jossa kertoi lähettävänsä mulle taitohaasteen jämäpalkinnon. Sain tänään postia! Miksi muuten noissa postin kuorissa on niin jämäkkää liimaa, että hätäinen ihminen ihan tuskastuu, kun ei meinaa saada paketin sisältöä tarpeeksi nopeasti ulos? Vai onko se vika liimassa

Jämäpalkinto? En kyllä käsitä, mikä on sitten ei-jämä, nimittäin katsokaapas ja tukehtukaa kateuteenne (vitsinä, älkää oikeasti!)

Kuori oli pakko kääntää nurinpäin kuvattaessa, nimittäin jostain syystä kamerani ottikin osoitepuolesta äärimmäisen tarkkoja kuvia, ja kaikki tiedot tuli kuvaan.

Postimerkitkin olivat jotensakin persoonallisen näköiset, olikohan ihan valitsemalla valitut?

Ja kuoren sisältä löytyi Hehkun omatekoinen kortti, ja samoin itsetehty pieni kirjanen, jonka puhtaille sivuille ei tule ihan mitä sattuu kirjoituksia, vaan harkitsen tarkasti, mihin sen käytän. Aivan ihania!! Ja kortissa Hehkuvainen vielä kauniisti toivottaa iloa, valoa ja voimia! Kiitos! Ilahduttaa todellakin!

Mutta vaikka osa lukijoista onkin tässä vaiheessa jo pullistuneita paukahtamaan kateuden paineesta kahtia, väännän puukkoa haavassa. Ei siinä ollutkaan kaikki! Nimittäin mustaan paperiin oli kääritty jotain aivan ihanaa, katsokaa nyt tätä meidän käsityöläisen taidonnäytettä!

Siis kertakaikkisen kaunis koru! Se on jo kaulassani, ja juuri sopivan mittainen, jotta kivet tulevat kauniisti esille.

Tämä siis oli Jä-mä-pal-kin-to! Jämä!!!! Hukkapala?? Voi Hehkuvainen, kun sie oot ihana jämines! Iso, iso KIITOS!