Pentuna alakoulussa oli aina lauantaisin viimeinen tunti "vapaa tunti", jolloin leikittiin erilaisia kilpailuja ja jokainen joka halusi, sai esittää ohjelmaa. Mie lauloin, soitin, lausuin runoja ja esitin pieniä itsetehtyjä sketsintapaisia. Ja muut odotti, että saisin ohjemani loppuun, jotta pääsisivät kotiin. Meillä oli niin pieni koulu ja harvassa luovia oppilaita

Jos mun esityksiltä ehdittiin muuta, niin leikittiin erilaisia seuraleikkejä. Vettä kengässä... miten sitä leikittiin?

Nyt mulla ei ole vettä kengässä. On vettä polvessa, taas kerran. (sanoin tuolla fb:n puolella, että on kai sekin parempi kuin kusta päässä?) Ensin tuntuu, ettei polvea saa suoraksi. Sitten tuntuu, ettei sitä saa koukkuun, ja siinä vaiheessa tulee vastustamaton halu laittaa jalka suoraksi / koukkuun. Etenkin öisin, jolloin haen jalalle sopivaa asentoa. Sitten polveen tulee enemmän tai vähemmän isoja nestepusseja. Nyt on vain kohtuupienet. Toistaiseksi.

Haluatteko nähdä? No, näytän joka tapauksessa.

Pallukoita, polven molemmin puolin. (ja arpi, joka tuli kun kansakoulussa poika, joka tykkäs musta kamalasti, tiputti sen takia mut keinusta, ja polveen tuli iso haava. En paljastanut koskaan, kuka mut tiputti, mutta rakkauteni sai pienen särön, kunnes se eheytyi opettajan maakellarin eteisessä, johon mentiin pojan kanssa piiloon, ja poika pussasi mua siellä...)

Nyt sitten linkutetaan.

Toissakeväänä polveen tuli vettä ensimmäisen kerran. Tai ei ensimmäistä, oli mulla kerran nuorena likkana lääkekuurin vaativa määrä vettä polvessa, kun siihen lensi pesäpallo. Ei siepparikaan kaikkia palloja kiinni saanut, vaikka hyvä sieppari olikin Mutta siis toissakeväänä oli edessä matka Tunisiaan, ja kävely linkkaamista, joten oli mentävä vastoin periaatteita lääkäriin. Mut aseteltiin makuuasentoon sivuhuoneeseen odottamaan lopetuspiikkiä. Makoilin siellä, mietin kaikkia kivoja ajatuksia - ja heräsin siihen, että omalääkäri seisoo sängyn vierellä ja herättää mut jostain ihanasta unesta kesken kaiken.

Lääkäri tutki ja totesi, että vettähän siellä on. Ehdotti punkteerausta. En antanut punkteerata. Ehdotti kovaa lääkekuuria. En suostunut ottamaan kuuriakaan. No minkä takia te tänne sitten tulitte, kysyi lääkäri. No mie halusin vain kuulla, että paraneeko tämä itsekseen, ja ehtiikö se tulla kuntoon ennen matkaa. Ei lääkäri sitä luvannut, mutta käski kokeilla buranakuuria. Söin buranat, välttelin kävelyä, ja tulihan se polvi jonkinmoiseen kuntoon matkan ajaksi.

Pattitilanteen tästä tekee se, että mun pitäisi saada painoa pois, jotta jalat kestäisi, mutta jos kävelen, niin polveen tulee vettä, jolloin en kävele, jolloin painoa tulee lisää, jolloin pitäisi liikkua, jolloin polveen tulee vettä.. 

No, ei auta kuin popsia taas sitä buranaa (lääkäriinhän en mene!) ja odotella, jospa se siitä taas.

Loppuun eilen nappaamani kuva (saa nähdä, tuleeko määräys poistaa tää kun Kaksoslikka näkee...) Uusi sohva on kelpo unen antaja, ja kun on myssy päässä, unen laatu selvästi paranee. Ja mikäpä on nukkuessa, kun on oma vartija vieressä.