Kaisa on kotiutunut meille oikein hyvin, keinuu niin saakelisti, ottaa syliin väsyneen, ja ideoitakin siinä tuntuu saavan ihan toiseen malliin kuin (edelleen maksamattomassa) sohvassani.

Perjantaina ostin Kaisalle kaveriksi jalkalampun. Ensin katselin sellaista takorautavartista lamppua, olisi sekin ollut kaunis, mutta nähdessäni hinnan totesin ykskantaan, että ruma se on. Ostin siis mahdollisimman kevyen ja yksinkertaisen (lue: halvan) version. Ikivanhan koripöydän kiikutin pois ja toin tilalle väliaikaisesti makkaristani korilipaston, joka pursuilee lankakeriä. Insipiraation iskiessa on langat käden ulottuvilla. Kyllä tämä sen maton vielä vaatisi..

Sitten käsittelin tuolin eläinkaupasta ostamallani kissankarkotteella. Haju ei ollut ihmisen nenään kovin voimakas, mutta selkeästi se haisee, ja siis saa aikaan sen, että etenkään Elli ei saa ideaa mennä tuoliin ja ehkä kusaista siihen.

Välittömästi karkotteen suihkutuksen jälkeen kävi näin:

Kysymys kuuluukin, mikä meni pieleen?