tiistai, 9. joulukuu 2008
Sanoisin v-alkuisen sanan, jollei se maksaisi niin paljon
Menin katsastuttamaan autoa, -96-vuosimallin Mazda 323:sta, joka on aina kirkkaasti mennyt läpi katsastuksesta, yhtä ainoaa kertaa lukuunottamatta. Arvelin siis, että meneehän se nytkin, tosin jarrut ovat toimineet hieman laiskasti huolimatta siitä, että vaihdatin jarrupalat syksyllä. Istuskelin rauhassa kahvia hörppien ja katselin lasin läpi katsastusmiehen touhuja. Se alkoi kestää huolestuttavan kauan. Mies tonki autoa joka puolelta, moneen kertaan, ja huokaisin jo raskaasti: mun tuuria, että juuri mulle osuu tuollainen nihilisti, jonka periaatteena on löytää vikoja kunnossa olevasta autostakin. Pukillekin hän auton nosti vielä uudelleen, vaikka luulin hänen jo lopettaneen syynäyksen. Kiersi autoa, ja töni renkaitakin moneen kertaan, ja sitten pyysi paikalle vielä toisen katsastusmiehen. Siinä kohtaa alkoi epäilys hiipiä mieleen ja hiki kihota otsalle. Voi paska!
Hirvittävän pitkän ajan kuluttua mies tuli, ja pyysi minua ulos kanssaan. Sekin oli epäilyttävää, yleensä mulle on vain sanottu että hyvä oli ja tapaamme vuoden kuluttua.
Ulkona mies näytti paperia, jossa luki HYLÄTTY. Eikö nämä miehet ymmärrä, että tuollainen sana kalskahtaa hieman pahalta eronneen naisen traumatisoituneessa sisikunnassa? Hylätty. Miten mies VOI sanoa sellaista? Ihme ettei leimannut otsaani tuota sanaa: HYLÄTTY!
Eikä siinä vielä kaikki. Mies otti käteensä ison, punaisen läpyskän, jossa luki: AJOKIELLOSSA Siis minun rakas, uskollinen autokumppanini oli sanottu irti palveluksesta. Olin tyrmätty! Mies kehtasi vielä sanoa, että autossani ei käytännössä ole jarruja ollenkaan, se on hengenvaarallinen ajaa, ja jos se olisi hänen oma autonsa, hän ei uskaltaisi ajaa sillä metriäkään. Autostani ei siis puutu muuta kuin jarrut, muuten ihan hyvä peli.
Onneksi olin aamulla pitkästä aikaa piirtänyt silmät päähäni, oikein luomiväriäkin olin laittanut, ja otin tehokkaimman puudeli-ilmeen, mikä naamasta irtoaa, räpyttelin silmiäni (mulla on suhteellisen isot silmät noin piirrettyinä), ja pistin leukaani vibraton päälle. Huokailin, ja melkein onnistuin tiristämään kyyneleen poskelle. (tätä on vielä treenattava kotona) Voi EI, ilmankos sillä on ollut hieman hankala ajaa, mutta voi KILTTI katsastussetä, enkö mie saisi ajaa sillä sen verran, ettei tarvitse hinauttaa sitä täältä korjaamolle. Mie LUPAAN mennä täältä suoraan korjaamolle varaamaan ajan. Voi kiltti setä, mie tarviin autoa, ja lupaan laitattaa jarrut autoon ensi tilassa! Kevyt kosketus miehen käsivarteen samalla, ei liian tunkeileva, mutta pehmoinen ja vetoavia räpsykatseita miehen suuntaan.
No, olkoon, sanoi mies ja laittoi punaisen läpyskän pois. Rouva menee sitten suoraan korjaamolle, ja kuukausi on aikaa tulla näyttämään auto uudelleen. Mikä ei SUINKAAN tarkoita sitä, että sillä voisi ajaa kuukauden, sillä et saa ajaa kuin korjaamolle, ja korkeintaan sieltä kotiin odottamaan korjausaikaa. Nyökytin katuvaisen näköisenä päätäni ja kiittelin hartaasti.
Kun pääsin katsastusaseman pihasta, olisi possu kilissyt ahkerasti. voi p***ka, voi v***tu, per*****leen per*****le, sa****na soikoon!!! Mutta ajoin kiltisti sinne pikkukorjaamolle, jossa autoani aina rempataan, siis halpaan ja hyvään korjaamoon.
Metsän keskellä olevassa korjaamossa on aina vanhoja harrikkapieruja koolla. Korjaamon omistaja on viiskymppinen, pitkätukkainen tyyppi, jonka hiukset on olleet niin kauan kampaamatta että niihin on muodostunut luomurastat. Sekä omistajan apupoika, vähän minua vanhempi piintynyt vanhapoika, jonka elämänsisältö on autojen korjaus ja rassaus. Potee selvästi naisvihaa ja -halveksuntaa. Minut hän kestää normaalia naista paremmin, koska minussa on tarpeeksi munaa ja jätkää. Siellä korjaamolla olen vaihdattanut öljyt ja jarrupalat, korjauttanut likan skootterin jne.
Menin korjaamolle, omistaja oli jotain moottoria rassaamassa, selkä minuun päin. Huusin ovella: APUA! Ukko kääntyi hitaasti katsomaan minua, otti sätkän suustaan ja kysäisi: katsastusasemalta tulossa, vai?
Huomenna vien auton sinne illalla odottamaan torstaina tapahtuvaa diagnoosia. Sen jälkeen aletaan puhumaan itse rempasta, ja - auttakaa - rahasta! Vaikka taksat on puolet merkkikorjaamon hinnoista, en edes uskalla ajatella, mitä jarrujen täysremppa mahtaa maksaa.
Täytyy tunnustaa, että kun ajoin kotiinpäin, jarruttaminen oli hieman hankalaa risteyksiin tullessa. Mutta kyllä se onnistuu, kun nostaa vähän peppua penkistä ja seisoo jarrupolkimen päällä. Turhaa se katsastusmies niuhotti. Enks mie sanonut että nihilisti se oli!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.