Eilinen päivä oli kaamea. Olin nukkunut 3-4 tuntia, ja kolmen viikon valvominen alkoi nujertaa. Olin täysin vastuuttomassa ajokunnossa, ja silti kävin autolla toimittamassa pari asiaa. Samalla reissulla hain alkosta unilääkettä. Konjakkia tietenkin.
Iltapäivällä soitti sisko sairaalan kuulumisia. Äidin tulehdusarvot on edelleen korkealla: 197. Mutta sitten hyvät uutiset, jotka sai ääneen nauramaan; on se meidän äiti aika sisupussi. Mitä ilmeisimmin hän on päättänyt nujertaa verenmyrkytyksen ja aloittanut sen pyytämällä jumppaamiseen apuvälineitä huoneeseensa. Mummeli (86v) aloitti jumpat käsijumpalla, 20 kerran sarjat kolmesti päivässä. Pitäähän kädet saada kuntoon, että voi jatkaa villasukkien kutomista niitä tarvitseville. Ja suu käy kuulemma koko ajan. Huonekaveriksi osui toinen sitkeä ja puhelias mummeli, joten juttua on riittänyt niin, että äiti, kirjojen suurkuluttaja ei ole ehtinyt edes kirjoja lukea. Ja pystyssäkin on jo oltu ja rollaattorin ja hoitajien avulla mummu pääsee itse pesulle. Hoitajat ja lääkärit saavat koko ajan kiitosta tyytyväiseltä potilaalta, hoito on kuulemma niin huolehtivaista ja hyvää. Hoitajat olivatkin sanoneet, ettei täällä tuollaista mummua ole ennen ollutkaan
Illalla torkuttelin telkkarin ääressä yhdeksään ja sitten annoin väsymykselle periksi: ihan sama, mihin aikaan menen nukkumaan, jos yöllä herään joka tapauksessa valvomaan. Varasin konjakkitilkan yöpöydälle, vedin peiton korviini ja nukahdin puolessa minuutissa. Herätäkseni yöllä paniikkitunteeseen: kämppä myymättä, matka edessä, rahat loppuu, rahat loppuu, rahat loppuu... Nappasin konjakin pohjanmaan kautta kitusiini, käänsin kylkeä ja odotin hetken, kunnes lihakset rentoutui konjakin ansiosta, ja seuraavan kerran heräsin puoli kuudelta! Voi miten ihana olo, jokainen unettomista öistä kärsinyt varmaan tietää, mistä puhun. Olin nukkunut yli 8 tuntia.
Tänään onkin sitten olo aivan toinen. Ja kun eilen vielä kuulin mukavia vauvauutisia (ei omien muksujen kuitenkaan vielä..) niin tuntuu taas kerran, että kaikki järjestyy parhain päin. Olenhan todistettavasti sisukasta sukua
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.