Vihdoinkin sain viimeisimpään seinävaatteeseen ommeltua reunukset. Homma jumitti lopulta sen vuoksi, että mulla ei ollut violettia ompelulankaa, koska violetti on kertakaikkisen outo väri mulle niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. Mutta tämä vaati violetin reunan, kangas oli valmiina, mutten ikinä muistanut ostaa sitä lankaa. Tällainen siis oli raakaversio:

1236427490_sälä 199.jpg

Ja tällainen se on valmiina:

 

1239088206_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ompelulangan ostaminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista paikallisessa Eurokankaassa. Toisin sanoen Hannilta paloi hermo!

Menin perjantaina ruokaostosten jälkeen Eurokankaaseen, kello oli 17.05 (tiesin sen, koska katsoin kelloa parkkikiekkoa asettaessani). Kaupassa oli kaksi myyjää ja kaksi asiakasta ennen minua. Päätin plarata tilkkukoreja odotellessani vuoroani. Siinä ajassa ehti yksi asiakas tulla sisään ovesta ja mennä edelleni, joten otin yhden tilkkukankaan kouraani ja marssin kassalle odottamaan vuoroani, joka siis oli seuraavana (tarkemmin sanottuna vuoroni olisi ollut jo).

Ovesta tuli sisälle lisää porukkaa, mie odotin ja odotin, eikä palvelupisteestä tullut yhtäkään myyjää kassalle. Kun sellainen lopulta tuli, asiakas halusi ostaa vielä metrikaupalla erilaisia verhonauhoja ja lankoja, ja mie odotan kärsivällisesti.

Kun se asiakas lopulta maksoi, myyjä sanoi että hänellä on toinen asiakas odottamassa, ei ole mun vuoroni. Alkoi hampaiden narske kuulua ja silmistä salamat lennellä. Tarjosin sitä kangasritkalettani myyjää kohti aikoen sanoa pari sanaa, mutta myyjä otti ja häippäsi. Odotin edelleen kangas kourassa, tuli seuraava myyjä. Taas kesti iät ja ajat ennenkuin asiakas oli saanut mieleisensä ompelulangan, kankaansa maksettua ja pussin kouraansa. Ojensin kangasta myyjää kohti, jolloin se nainen ilmoitti, ETTÄ EI OLE TEIDÄN VUORONNE, MADAM! Sitten mulla kärvähti niinsanotusti pinna, länttäsin sen kankaani myyjän kouraan, ilmoitin että olen ollut kaupassa 45 minuuttia!!!! josta ajasta olen seissyt puoli tuntia!!!! kassalla katsellen kun porukat etuilee, enkä jaksa enää seistä. Olisin ostanut ompelulangan, sekä sen kangaspalan, mutta anti olla. Saan lankani sellaisesta liikkeestä, missä asiakkaita palvellaan vuorojärjestyksessä. Kiitos ja hyvästi.

Myyjä alkoi punnita kangastani ja olisin siis saanut maksaa sen, ehkä hyvällä tuurilla jopa sen saakelin langankin, mutta sanoin että anna olla ja marssin pihalle. Langan ostin Anttilan telineestä, ihan itse sen valiten, ja kassalle maksaen omalla vuorollani. Eurokankaaseen en ihan heti mene. Niih!

Ja sitten tämä huhtikuu yleisesti! Että voi olla vuoden paskin kuukausi. Aina. Joka vuosi. Nytkin takapihallani näyttää tällaiselta:

 

1239089941_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja etupihalla tällaiselta:

 

1239089895_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja lisää paskaa tulee koko ajan. Mie haluan nukkua huhtikuun yli. Persé!

Mutta huomannette, että olen lisännyt lempikirosanaani aksante kyyn, vai mikä se olikaan ranskan kielessä. Se lausutaan ranskalaisella soraärrällä, nasaaliin päättyvällä e-kirjaimella.

Nasaalia voitte kaikki harjoitella pienen peilin avulla. Laittakaa peili nenänne alle, sanokaa persé siten että viimeisen e:n aikana ilmaa tulee sekä suusta että nenästä (ei mielellään perseestä kuitenkaan, vaikka se ei vaikutakaan tähän tulosta heikentävästi). Jos peili huurtuu, olette osanneet nasaaliäänteen.

Sitä harjoiteltiin lukion ranskantunnilla opettajamme johdolla, opettajan joka  ei jostain syystä voinut sietää minua. Hän kulki luokassa, tökkäsi jokaisen nenän alle peilin ja tarkisti, tuliko siihen huurua vai ei. Tuli mun vuoroni, ja sanoin sanan (se ei ollut perse, vaan jokin ranskankielinen sana), opettaja katsoi peiliä ja sanoi: jaa, tulihan siihen jotain... meidän välimme lämpenivät tietenkin entisestään, nimittäin jos ope vihasi minua, se tunne oli todellakin molemminpuolista.

Voisiko sanoa, että kemiamme eivät kohdanneet.