... jollei puhuta eilisestä jääkiekko-ottelusta.

Mutta muuten saatte vähitellen aloittaa kadehtimisenne. Eilen nimittäin hain postista Stanstan lähettämän paketin. Meidän posti on läheisen huoltoaseman yhteydessä, ja virkailija tuli paikalle. Alkoi etsiä pakettia. Etsi, etsi, eikä sitä ollut missään ??! Sitten hän haki paikalle toisen virkailijan, ja  he etsivät molemmat. Kaksi asiakasta seisoi selkäni takana odottamassa, mutta PAKETTIA EI LÖYTYNYT!  Naiset kävivät läpi jokaisen hyllyn jokaisen paketin, mutta mikään ei ollut oikea. Ei auttanut kuin sopia, että he soittavat sitten kun paketin arvoitus ratkeaa, onhan se sinne saapunut, kun sain siitä ilmoituksenkin.

Virkailija alkoi jo ottaa puhelinnumeroani ylös, kun keksin yhden paketin ylimmän hyllyn reunalla, ja kysyin, että voisiko se olla se. Ja oli se! Siinä oli väärä koodinumero, ja se oli muutenkin laitettu piiloon hankalaan paikkaan. Mutta sain kuin sainkin pakettini ja pääsin avaamaan sen. Katsokaa:

Tämän Stansta-höpö jo kerkisi mulle paljastaa, mutta kuppi - vai miksi tätä pitäisikään sanoa - oli vielä mahtavampi kuin kuva antoi ymmärtää. Luulin hörppiväni kupista aamukahvia mökillä, mutta tämä vetää kai kaksi litraa, joten siitä  hörppimisestä voisi seurata melko pahat vatsanväänteet

Kun purin sanomalehtiä kupin ympäriltä, huomasin, että siellä oli muutakin lehtiin käärittynä. Puhuin ääneen: voi herranen aika sitä Stanstaa..

Kurkkasin heti tuon maljakon pohjaa, etten vain aseta sitä väärin päin, kuten taannoin kynttilänjalat Tuohon pikkuiselle lautaselle laitan varmaan teepussini, ja kahvikuppi lähtee mökille, siinä mulle on oikean kokoinen aamukahvikuppi. Ja tuossa edessähän on selvästi Hanni ja Elli:

Tässä vielä iiiiiso kuppi ja pieni kuppi rinnakkain, jotta kokoero tulee näkyviin:

Nämä lähtee ehdottomasti mökille kaikki. Kiitos, ihana Stansta!

Postista sain ( tosin pienemmällä vaivalla) myös toisen paketin, joka sisälsi Huutonetin viimeisimmän huutoni. Tämä oli vielä pakko saada, kun halvalla sai. Mökille pikkuinen hylly:

Lisää vanhaa romua, kuten joku sanoi mun työkalupakistakin. Ihanaa, vanhaa romua, ihan kuin omistajansakin :D

Huolestuttaa, miten mökin katto kestää lumikuormaa, mie en sinne pääse kiipeämään ja kolaamaan kattoa puhtaaksi lumesta. Ilmatieteen laitoksen virallisen mittauksen mukaan asun nyt Suomen lumisimmalla paikkakunnalla. Ollaan jossain parhaita, vaikka muuten tuntuu, että tämän ns suurkaupungin asiat hoidetaan entistä enemmän päin persettä.

Ei näy enää naapurin autoa, ja jätekatoskin katoaa kohta kokonaan ikkunanäkymästä. Ja pienet möykytkin on pihastani kadonneet: mun katajat ja kuuset on varmaan mennyttä lumikuorman alla.

Keittiön pöydällä odottelee yksi haastepalkinto viimeistelyä vaille, ja sitten vielä yksi tekemättä. Täytyypä alkaa onkia viimeisenkin saajan osoitetta.. Viivi muuten on varmaan helpottunut, kun Hollyn palkinto lähtee täältä. Viivi on suunnattomasti pelännyt sitä esinettä, minkä lähetän Hikkoritielle 

Ja mitähän mie sitten alkaisin tehdä...