Maanantaissa mennään.
Olikin mukavan vaihtelevainen viikonloppu. Perjantaina suunnistin kohti Hesaa, ensin siskon luo ja sieltä jatkettiin matkaa kohti keskustaa ja ravintola Apolloa. Miniä ja esikoinen kisasivat siellä bändikisoissa semifinaaleissa. Tie jatkoon ei auennut tällä kertaa, mutta se ei ketään haitannut, esitys oli mahtavan dynaaminen, porukka selvästi tykkäsi, ja lavalta vyöryi esiintymisen ilo ja riemu
Omina kannustusjoukkoina toimivat mun lisäksi se sisko, siskon tyttö miesystävänsä kanssa, sekä Miniän äiti. Ja tietenkin Stansta, joka kertookin illasta täällä.
Tuomaristo, jonka Stansta nimesi juomaristoksi, oli melkoisessa kännissä, ja Crimsoniten esiintyessä numerolla 9, ei kaikkien kieli enää meinannut kääntyä suussa, kun arvostelun aika tuli Kaiken lisäksi paikan kaikuminen esti sen, etteivät bändiläisetkään meinanneet saada selvää, mitä sanottiin. Sen verran sisko valisti, että tuomarit olivat sanoneet laulusolistin olevan niin karismaatiisen, että sivulla olevat soittajat tahtovat jäädä vähän varjoon. Esityksen nähtyään voi yhtyä kommenttiin, Miniä tosiaan osaa lavaesiintymisen . Ja sitten tuli erikoismaininta rumpalille, joka osoitti erityista taitoa ja ammattimaista otetta soitollaan. Jee! Hyvä Miniä! Hyvä Esikoinen!!
Esikoisen luvalla laitan pari kuvaa.
Miniä ja Esikoinen vauhdissa:
Mun Miniä
Ja tää oli pakko laittaa. Esikoinen auttoi mammaa löytämään oikeat sormet, ja sitten JOUJOU! (ihan suomeksi sanon tuon, sen verta juntti)
Otsassa on postimerkki, joka tarttui laukussa olevasta arkista käteeni, ja kiersi naamasta toiseen. Ei hulluilla paljon tarvii, niin on kamalan kivaa Postimerkki löytyi aamulla siskolta, liimasin sen takaisin arkkiin. Sananmukaisesti halvat huvit.
(rivien välistä luen, että ensi vuonna tuohon kisaan kannattaa hankkia sponsorit, niin tuomaristoon voi tehdä vaikutuksen helpommin.. )
Lauantaina ehdittiin tehdä lenkki siskon kanssa, käydä Itäkeskuksessa salaatilla ja olin ihan hyvissä ajoin illalla kotonakin.
Eilen kävin mökillä Viivin kanssa. Haravoitiin lähimetsiä yli kaksi tuntia toiveissa löytää valmiiksi suppilovahveropaikkoja, kun Hesan sisko tulee maalle sienestään. En löytänyt ainuttakaan, en edes kauempana olevista kuusikoista. On kai turvauduttava vanhoihin sienipaikkoihin. Yksi hirvikärpänen löytyi hiuksista, sinänsä hyvä metsäreissu. Ja laajennettiin samalla vähän metsäreviiriä.
Ja lopuksi esimerkki Hannin blondiaivoista. Otin Apollossa kuvia Esikoisen kameralla, joka unohtui mun laukkuun. Seuraavana päivänä sovittiin, että koska en osaa ajaa Esikoisen ja Miniän uuteen kotiin, jonne ovat vasta muuttaneet, Esikoinen tulee vastaan yhdelle huoltoasemalle, ja saa kameransa takaisin.
Löysin huoltsikan ja Esikoisen, vaihdettiin muutama sana, ja sitten sanoin, että ajetaan peräkkäin, etten eksy. Lähdin autolle, ja Esikoinen tuli kysyvän näköisenä perässä. Mie siihen, että niin, tulen palauttaan sen kameran... ja samassa tajusin, että mun ei tarviikaan ajaa Esikoisen kotiin palauttaakseni kameran, vaan voin tehdä sen siinä huoltsikalla
Ja toinen vastaava juttu. Kaksosten kaverin puhelin oli unohtunut meille. Se soi ja viestitti koko ajan, ja lopulta hermostuin ja sanoin Kaksoslikalle:" laita nyt sille Virtaselle viesti, että hakee puhelimensa pois, kun se soi koko ajan......
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.