Matkan jälkimainingeissa on hyvä kertoa, mitä toin Suomeen tuliaisiksi, ja ihan itselleni. Taudin. Mutta älkää te rietastelko heti mielikuvituksessanne, näen kyllä täältä ruudun takaa, mitä te kuvittelitte. Hyi teitä

Kolmena viimeisenä lomapäivänä alkoi kova kurkkukipu ja kuiva yskä. Olokin oli huono, mutta kuka sellaisen antaa lomaa häiritä, saati pilata. Konjakkia koneeseen, tehän tiedätte. Mato kuolee.

Kotimaassa yskä jatkui ja muuttui taas kerran astmaisen hakkaavaksi. Sitten turposi kaula, leuan alus ja korvan taukset. Pää ei kääntynyt. Konjakkia ei ollut, mutta Buranakin vähän lievitti. Kuume nousi ylös, sahasi hetken, laski, nousi vähän, sahasi, laski... tätä siis viimeiset pari viikkoa. Mutta eihän Hanni lääkäriin mene, vaivat korjaantuvat ajan kanssa itsekseen.

Tänä aamuna oli annettava periksi. Pussi leuan alla oli kipeä, kuumottava, olo huono, vähän kuumetta. Hanni yritti soittaa terveyskeskukseen, mutta siellä sanottiin, että "tällä hetkellä meillä on ruuhkaa, odottakaa hetkinen...... hetkinen viellä....... hetkinen viellä... (nainen tosiaan sanoo nauhalla: viellllä...) Arvelin, että vaikka pääsisin ajanvaraukseen, ei siellä mitään aikoja tälle viikolle ole. Kuten ei ollutkaan, nimittäin ajoin paikan päälle kirkonkylän terveysasemalle narisemaan.

Nyt seuraa kiitosta ja suitsutusta: meidän terveysaseman hoitajat on kerrassaan ihania. Hoitaja, jolle kerroin huoleni otti asiakseen järjestää minut toisen hoitajan tutkittavaksi. Parin tunnin kuluttua minusta otettiin tulehdusarvot (48) ja nielunäyte, jossa näkyi, että mulla on streptokokki. Ja se pussukka leuan alla on tulehtunut sylkirauhanen. Hoitaja alkoi plarata tietokonettaan, ja sanoi, että hän kyllä sut jollekin lääkärille tunkee, vaikka vapaita aikoja ei ole vielä ensi viikollakaan. Ja survoi kans

Edit: Välikevennys: Hannille on kauhistuksen paikka nielunäyte. Kun hoitaja alkoi valmistella sen puikkonsa kanssa näytteen ottoa, varoitin: olen erityisherkkä yökkäämään, jo hampaiden pesu saa yökkimään. Ja en antaisi millään ottaa näytettä. Hoitaja naureskeli selvästikin uskomatta, että puhuin tosissani, ja työnsi puikon nielurisoihini. Ja mie aloitin: yääääääkkryääääääh! Krööööööhryyffff! Ryöööööööks! Kräääääääyf! Samalla yritin osua hoitajan käteen, jossa saisin temmattua puikon pois nielusta. Samassa aukesi huoneen ovi, ja toinen hoitaja katsoi varovasti sisälle epäuskoisen näköisenä. Ilmeisesti näytteen otto oli kuulunut aika pitkälle .

Kun toimitus oli ohi, alkoi näytteen ottanut hoitaja nauraa vedet silmissä, ja mie myös. Vedet valui tosin silmistä jo valmiiksi. Totesin vain, että muistatko, että varoitin.. Kun lähdin huoneesta, käännyin vielä sanomaan: et varmaan usko, mutta mulle on tehty vatsatähystys. Ja kun kävelin odotusaulaan, kaikki potilaat kääntyivät katsomaan, kuka sieltä huoneesta tulee 

Juttu sinänsä on sitten tämä lääkäri. Huonokuuloisen potilaan kauhu: venäläinen, hiljaa sopottava nuori nainen, jonka puheesta ei varmaan tervekorvainenkaan saa selvää. Erotin sanat: ".... korvat" (juu, hoitaja katsoi, ei ole tulehdusta eikä ne ole kipeätkään) ...allergia (ei ole penisilliinille, sulfalle ainoastaan) ...yleiskunto (ihan hyvä, vähän kuumeilu väsyttää) ja taisin arpoa oikeat vastaukset. Sain antibioottireseptini, ja ensimmäinen on jo nielaistu.

Kaverille laitoin tekstarin: " kohonneet tulehdusarvot + kahden viikon kuumeilu + huono olo + turvonnut kaula = streptokokki + sylkirauhasen tulehdus = megavitutus X100 = en lähde jumppaan."  Vastaus: "siitäs sait. Opitko menemään ajoissa lääkäriin. No tuskin ."  Ei pätkääkään empatiakykyinen kaveri mulla

Laitanpa tähän vielä yhden thaimaa-kuvan. Vähän intouduttiin ostamaan parin-kolmen euron kasseja tuliaisiksi ja itselle. Toin näitä Kaksoslikalle ja kahdelle miniäkokelaallekin, ja hyvin kelpasi mamman ostamat kassit nuorillekin.

 

Näitä kasseja nähtiin myös Karon Beachilla iltaa viettäessämme yhdessä kaupassa. Mentiin sisälle kauppaan, ohi pikkutavaroista pölyjä pyyhkivän myyjän, ja aloimme selata laukkuja, joita oli tosi paljon tangossa. Sieltä löytyikin väreiltään juuri sopivia, päätimme ostaa molemmat useitakin kasseja. Sitten keski-ikäinen nainen lähestyi meitä, mutta ei palvellakseen ja aloittaakseen tinkimisen, vaan haukkuakseen, kun tulimme ja sekoitimme hänen kauppansa järjestyksen . Suomeksi sanottuna hän heitti meidät pihalle. Käännyin vielä epäuskoisena ympäri, ja sanoin, että me olisimme ostaneet kasseja. Nainen huitoi käsillään meitä lähtemään ja tehosti huitomistaan hokemalla "hush, hush". Mehän lähdettiin, eikä naurusta meinannut tulla loppua. Arvelimme, että meillä ei olisi enää koskaan mitään asiaa naisen liikkeeseen. Porttikielto. Vaan eipä siellä ollut ketään muitakaan asiakkaita. Esineet ja kassit sen sijaan oli tiptop-järjestyksessä ja pölyttömiä