Tulihan se Stanstan postipaketti viimein. Kaksi turhaa reissua ehdin tehdä tänäänkin postilaatikolle, ennenkuin se maailman hitain ja saamattomin postinjakaja suvaitsi saapua. Ja mie törmään suoraa päätä postiin, kuinkas muuten.
Ja tämäkö muka lohdutuspalkinto, mie pidän tätä ensimmäisenä ja pääpalkintona. Katsokaa nyt:
Paketti oli NIIN teipattu ympäriinsä, että siinä sakset ja puukot ja hampaat välähteli että sain sen kuorittua. Oli vähän kiire
Paperin alta kuoriutui laatikko
Laatikosta lisää paperia, jolloin arvasin että sisällä on särkyvää tavaraa:
Ja voi vitsit, miten Stansta on voinut arvata, että mie tykkään erityisesti a) maatuskanukeista (ja aina ihmettelen sitä pienintä maatuskaa, enkä usko että se voi olla niin pikkuruinen), sekä b) näistä ihanan vanhanaikaisista hiutalejutuista: kun lasipalloa heiluttaa, alkaa lumihiutaleet - tässä tapauksessa kullanväriset - leijailla. Mie muistan lapsena nähneeni sellaisen tädilläni, ja jaksoin katsella sitä vaikka kuinka kauan. Ja nyt sain tällaisen oman:
Itse Gabriel siellä istuu suu törröllään ja vetelee Gloriagloriaa hanurilla Tää on kertakaikkisen ihana yllätys. Ja mukana kortti, johon on selvästi nähty aikaa ja vaivaa:
Enkeli lentää soittelemaan mun yöpöydälle ja henkilökohtaiseen unenvartiointihommaan. Mie nukun varmaan kuin possu tästä lähtien.
Stansta, kiitos!! Mie laitan tämän kategoriaan enkelit. Sain enkelin enkeliltä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.