(no, tulipas otsikko, mutta menköön nyt. Itse-sensuurini livetköön tällä(kin) kertaa)
Poltergeist-ilmiö ei ole tehnyt enää uusia tuhojaan huushollissamme, ja ehkä ratkaisu mökin vedentuloonkin tuli tänä aamuna. Menin mökille ja kokeilin vesipumpun käynnistämistä. Hyviä uutisia: pumppu käynnistyi ja paisuntasäiliön mittari nousi normaalilukemiin. Huonompia uutisia: veden valuttaminen pudotti lukemaa taas jonkin verran, mutta en ehtinyt jäädä pähkimään asiaa. Jos tilanne ei korjaannu, ja mittari ei ala pysyä normilukemissa, kiipeän tikkailla mökin seinällä olevan sähkötaulun kimppuun ja tarkistan olisiko sulake palanut. Sekin mahdollisuus nimittäin pälähti päähän
Laitoin pumpun käynnistyttyä minua auttaneille miehille, Tapanille ja putkimiehelle viestit, joissa kiittelin hyvistä neuvoista. Lupasin yrittää kasvattaa itselleni munat, jolloin ehkä osaisin vähitellen itsekin jotain ihan omin päin
Blogitauon aikana tuli katseltua enemmän telkkariakin, ja kun katselen telkkaria, on käsillä oltava aina jotain tekemistä. Tein tilaustyönä villasukkia kahdelle tytölle, 2- ja 4-vuotiaille. Koko oli vaikea arvioida summanmutikassa, mutta sitten Esikoinen vinkkasi hyvän nettisivun ja luulisin, että sukat on sopivat. Teen vielä muutaman parin, näitä on mukava tehdä, kun ne valmistuu niin nopsaan.
Nämä on nyt valmiina, joskin tietenkin päättelemättä
Muistaako kukaan, että ennen joulua ostin puoleen hintaan halvat taulut tuunausta varten. Nämä:
Nyt ne näyttää tältä:
Nappasin idean Kasperiinan blogista. Tosin vähän oikaisin ja liimasin taulun keskelle ruskeaa paperia, siihen päälle liimasin reunoiltaan revittyä "käsintehtyä" paperia, ja siihen vanhat, tummuneet lusikat.
ja
Nuori polvi ei ymmärrä tästä luultavasti mitään, kun sanon voittaneeni lusikoita raittiuskilpakirjoituksista 1960-luvulla. Kansakoulussa (juu, kansa- ei peruskoulussa) järjestettiin joka vuosi raittiuskilpakirjoitukset, johon piti lukea varta vasten kirjoitettu kirjanen. Siinä oli aina opettavainen tarina viinan ja tupakan kiroista. Sitten kilpailtiin, kuka osasi parhaiten vastata kirjasen pohjalta tehtyihin kysymyksiin. Ja palkintona oli lusikka, ja muistaakseni myös kirja. Muilla ei ollut koskaa jakoa niissä kisoissa, mie olin joka vuosi eka
Näitä lusikoita mulla on viisi, yksi joka kansakouluvuodelta, mutta on mulla hiihtokisapalkintojakin. Olin aina kolmas. Laila voitti, Soili oli toinen, mie kolmas ja Eeva neljäs. Siinä oli meidän luokan tytöt.
Laitan tähän vielä huonolaatuisen kuvan laatikosta, jollaisessa lusikka aina ojennettiin. Laatikko on vähän sotkuinen ja kuva hämärä, mutta musta tuo puhelinnumero on niin hauska:
Niin, kuka tietää missä on Länkipohja? Onko kukaan koskaan käynyt Länkipohjassa? Puhukaa mulle!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.